Sorkkien putsausta

Se alkaa tämä vuosi olla tässä.
Todella onneton syksy ja sadonkorjuu nyt päällimmäisenä mielessä.
Mitä tässä on vanhan kansan merkkejä tutkaillut, niin ensi vuodesta ei tulisi laihaa vaan vilja kasvaa, kesä on kesä, talvi on talvi ja marjasatokin mukavanlainen.
Nyt vähän jännittää tuleeko usva uunnavuonna. Ei pitäisi kun säätietoja katsoo.

Laitettiin lehmät eilen ulos. Kuvia ei valitettavasti ole, koska ne päästettiin irti hetken mielijohteesta enkä siitä sitten viitsinyt kameraa lähteä etsimään. Mutta voin kertoa, ettei meidän 14 vee Impi näytä vanhuuden merkkejä 😁 Sielä se viskoi takapäätään yli puolta nuoremman Natashan kanssa.
Sorkat putsaantui puolikovassa hangessa kiiltäviksi. Nyt on hyvä ottaa uusi vuosi vastaan puhtain sorkin 🐮

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2018!

                                    HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA!

Kranssi

Tein navetan oveen kranssin.
Nuo lelulehmät on isännän lapsuusajan leluja 😁 Mä hieman tuunasin niitä värittämällä, koska olivat jo aika haalistuneita. Kaikkea ei todellakaan kannata heittää menemään, sitä ei koskaan tiedä mitä mihinkin vielä tarvitaan 😉

Naapurin tytöt

Naapuri soitteli reilu viikko sitten, että mahtuisiko meille kahta vasikkaa. No sattui mahtumaan 😊
Vasikat tuli meille siitä kolmen päivän päästä.
8- ja 9 viikkoiset tytöt, Ohitus ja Odessa.
Oikein mukavan oloisia ja kesyjä likkoja.

OHITUS I: Asmo Urut Urkuri E: La Liga

ODESSA I: Rokkilan Bilbo Bellis E: KiiraKorpi

Ylihinnoittelua

Lypsykoneen pesuaine alkoi olla lopussa ja isäntä kävi paikallisessa maatalouskaupassa kysymässä tarjontaa. Oli vain yhtä laatua hintaan 99€.
Isännän tullessa kaupasta sanoin, "Ethän vain ostanu?!". No ei ollu ostanu.
Lähdettiin seuraavana päivänä käymään meijerillä. Se ei ole nurkan takana vaan sinne tulee matkaa reilu 70 km sivu.
Ostettiin sieltä pesuainetta, vasikan hiilipastaa (ihan uusi tuote meille), 7 kpl vasikan tutteja, haavaspraytä, ruokapuolelta kermaviiliä, oltermannia, koskenlaskijaa, maitorahkaa, ja mitä kaikkea muuta... en edes muista kaikkea. Loppusumma oli 79€. Eli bensarahaakin vielä jäi...
Mieluustihan sitä omaan kotikuntaansa rahansa jättäisi, mutta kun hinnat on niin järjettömät 😖

Vasikat sai tänään joulukuuset. Ihan huimaa suosiota ne ei saanu, mutta kyllä ne sentään kiinnosti 😀
Kuvaa ei ole nyt laittaa kun kamera jäi möksälle. Jos muistais sen huomenna hakea.

Onnea Suomi

Unikuvia

Näin toissayönä unta, että meillä kävi seminologi tekemässä tiineystarkastukset lehmille. Pitelin häntää ja karjakeittiössä kysyin mikä oli tulos. Semmari sanoi että 50%. Impi on tiine mutta toinen ei.
Sanoin semmarille, että "Millähän hel**tillä tuon toisenkin saisi tiineeksi, kun se ei näytä enää kiimoja?!" Siihen en saanut vastausta.

Heti kun oli mahdollisuus tein itse tiineystestin (oon tehny kyllä jo aiemminkin) Natashalle  ja näytti tiinettä. Pitäisiköhän kuitenkin tilata vielä siementäjä paikalle tarkistamaan? Vaikka ei niilläkään aina mene "veikkaus" oikeaan...

Impi se osaa

Mittari näyttää +6, niin oli sopiva aika laittaa lehmiä ulos jaloittelemaan.
Impi osasi vain taas tästäkin tehdä ei-niin-sujuvaa.
Avasin oven, päästin Impin irti, mutta tämäpä ei ehtinyt lähtemään kun oli vielä jauhonhajua kaukalossa. Natasha oli jo täpinöissä, mutta sitä en päästänyt irti, koska Impin pitää olla Natashalle näyttämässä tietä.
Odotin ja odotin... Lopulta sanoin Impille, että nyt mennään ulos! Impi lähti oikeaan suuntaan, mutta kun käänsin selkäni ja päästin Natashan irti, Impi olikin jo karannut uudelle puolelle eli ihan väärään suuntaan...
Ehdin eteen ennenkö se ehti rehuja sotkemaan.
Alkoi se oikea suuntakin löytyä.
Natasha oli jo kääntynyt takaisin ja oli ovella tulosuuntaan. Onneksi ne ei oo pahapäisiä, niin Natasha kääntyi takaisin menosuuntaan ja viimein päästiin ulos asti ilman kähinöitä.
Puolen tunnin päästä menin hakemaan niitä takaisin.
Impi oli yltäpäältä kurassa... Sielä oli siis taas kynnetty turpa-auralla 😁
En huomannut laittaa jauhoja kaukaloon kun hain lehmät takaisin navettaan. Ja siitä sai heti kuulla, Impi kyllä tietää mitä sen kuuluu saada 😛
Tarinan opetus: maatiaislehmän aikuistumista on ihan turha odottaa.

TeLeVa

Meille tuli 11:sta päivä 2 uutta ternilehmävasikkaa eli televaa.
Ensimmäinen oli oikein potra, vaalea tyttö, jonka nimi on OMG 😄 Mutta toinen oli hieman heikompi tapaus. Kun näin sen ensi kerran, ihmettelin miksi se kulkee pää pystyssä ja silmät tuijottaa kattoa.
Se on sokea.
Nimikin on Onneton.
Mutta tämäpä on suureksi yllätykseksi kaikkea muuta kuin onneton. Se käyttäytyy ihan kuin näkevä. Juoksee (!) tutille ruoka-aikaan, syö heinää kuin lehmä, puskee kuin sonni, rakastaa omenasiivuja ja nauttii rapsutuksista eikä ole pelännyt piirun vertaa millään hetkellä.

Mutta melko pian kun ne oli meille tullut, Onneton sairastui. Se oli tosi heikkona, kun ei olisi jaksanut syödä. Epäiltiin virtsaumpea. Kävelytettiin sitä käytävällä, (se ei suostunut menemään kuin takaperin), hierottiin masua ja sitten se pissa tuli, mutta tuli myös ripuli 😞
Seuraavaksi ripuli iski OMG:hin ja vielä Omariinkin. Niihin se saatiin onneksi rajoitettua huolellisella hygienialla. Kaikki kävi todella aallon pohjalla, mutta kaikki on siitä selvinnyt elektrolyyttihoidolla ja ovat nyt entistä ehompia 😄
Liekö sitten karja-autosta tullut tartunta, kun Onneton tutkii ympäristöään paljolti nuolemalla kaikkea mistä kiinni saa.

OMG

Onneton

Vesi vanhin voitehista

Kaapelin vetäjät on katkaissu vesiputken jossain vaiheessa tässä aamupäivällä ja nyt ei tule vettä. Sen kyllä kuulee navetasta 😟
Yks sun toinen huutaa...
Aina kun on sähköt tai vesi poikki, huomaa miten tärkeitä niiden tulo on. Toivottavasti tämä vedettömyys ei kestä enää kauaa.

Eilen tuli taas kaksi uutta TeLeVaa, mutta niistä myöhemmin lisää.

Trailerilla uuteen kotiin

Meille tuli viime perjantaina naapurista ne uudet vasikat. Kolmea eri kokoa.
Yhden sai laittaa suoraan parteen. Sen nimi on Nössö ja aika nimensä veroiselta vaikuttaa. Ei oo mikään pirullinen potkuri eikä se penaalin terävin kynä, mutta ihan mukava plikka.
Nössö on ayrshire.

Nössö

Sitten on teinityttö Osmium. Todella arka, mutta todella kaunis ayrshire.

Osmium

Sitten on 2 juottoikäistä Otava ja Optimaalinen. Otava on todella suloinen holstein ja Optimaalinen on ayrshire. Otava haluaisi olla ihmisen kaveri, mutta kun Optimaalinen on hirvittävän arka, niin Otavakaan ei juuri uskalla tulla tekemään tuttavuutta. Laumasielu kun on. Tänään olis tarkoitus tehdä muutoksia karsinajärjestykseen, niin katsotaan josko Otavakin uskaltaisi viimein rohkaistua.

Edessä Optimaalinen, takana Otava

Otava <3

Sitten on vielä pienin, vasta kolmeviikkoinen, kaunis kuin karkki, Omar. Tämä höpönassu on oikea navetan piristys 💗
Syliin tunkemassa aina kun vähänkin pysähtyy karsinan viereen, eikä pelkää yhtään. HARMI, että on syksy ja talvi edessä. Tämän olisi pitänyt päästä pellolle kirmaamaan kilpaa pääskysten kanssa. Sillä on jalat kuin arabivarsalla ja niillä pääsisi lujaa 😄 Naapuri laittoi kesällä ummessa olevia lehmiään laitumelle ja siinä joukossa oli yksi joka kiinnitti mun ja isännän huomion. Erikoisen värinen ja aivan selvästi nuppaa mukana. No se olikin ay:n ja Lsk:n risteytys. Tämä Omar on sen tytär 😉 Aivan kuin enteet olisi käyneet edellä. Kuva ei näytä omarin todellista väriä, se on hieman tummempi ja harmaampi.

Omar

Viimeinen pari pellolta navettaan

Hyi kamala minkälaiseksi heitti tuon sään.
Tuulee ja sataa 😣
Sunnuntaina, kun Heta otettiin navettaan, luulin Nopan ja Nökön seuraavan perässä, mutta mitä vielä. Kun on kerran oppinut lankaa kunnioittamaan, veräjästä ei voi tulla vaikka lanka on pois.
Jätettiin ne sitten ulos.
Eilen uusi yritys. Pöh! Hännät viivana mentiin pakoon, kun ne arvasi meidän suunnitelmat. Ja perässähän on ihan turha lähteä juoksemaan. Niin ne jäi sinne tuulen kieleen. Vietiin jauhoja ja rehuja sitten pellolle.
Eihän niillä sielä mitään hätää ollut, hirmu paksu turkki päällä ja ruokaa nenän alla.
Mutta silti mulla ei hermot pitäny vaan tänään yritettiin taas. Ja ihme tapahtui!
Isäntä avasi veräjän. Mitään ei tapahtunut yli tuntiin. Kumpikaan ei tullut veräjästä. Sitten kun oli lypsetty, viety pa*kat ulos ja juotettu vasikat, isäntä vei tukun rehua muutaman metrin päähän veräjästä. Sitä tytöt ei voineet vastustaa 😃
Isäntä pääsi kiertämään niiden takaa ja sai ohjattua ne navettaan, jossa minä odotin ja ohjasin ne sitten parsiin. Ilman haavereita ei tästäkään selvitty. Nökö oli potkaissut isäntää jalkaan. Yritti se potkaista muakin, mutta osasin varoa ja sain väistettyä. No, se on puoliksi ay...
Sain Nopan kiinni (Jes! 50% selvitetty) ja isäntä sai Nökön kiinni. Heti sen jälkeen hiehot muuttui samanlaisiksi mitä ne oli olleet ennen ulosvientiä keväällä. Syliin tunkemassa 😁 Hassuja otuksia. Nyt saa yönsä nukuttua rauhassa ja pystyy nauttimaan sateen ropinasta kattoon, kun tietää, ettei yksikään eläin joudu olemaan taivasalla.

Siirrettiin vielä Osuma ja Ommel karsinasta parsiin ja nyt on Oharilla, Oprahilla ja Oikulla bileet, kun enemmän tilaa🐄🐮

Pitäisi peruuttaa vasikkavälityksestä tulevia vasikoita, kun naapurista saisi ostaa taas jotain kasvamaan 👍

Natashalla kävi tänään kravattisonni. Jokohan se ottaisi onkeensa...? En saanut haluamaani sonnia, joten laitettiin samaa kuin viimeksi eli Botils Matineeta. Huomenna olisi saanut haluamaani sonnia...

Harvinainennhbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbb zxzd

Sissi-koira "auttoi" hieman otsikon kirjoittamisessa 😆 Jääköön nyt noin.
Siis otsikkona piti olla Harvinainen tapaus.
Tänään, kun 7:lle hieholle tuli hakijat, ovesta ei marssinutkaan raavasta miestä vaan nuori nainen.
Tervehdin häntä ihan kuin muitakin, vaikka mieli teki huudahtaa: "Enpä ole ikinä nähnyt naista näissä hommissa!"
Hieman arastellen hän meni laittamaan Nutellalle riimua, mutta sai sen silti ripeästi päähän ja niin hän lähti taluttamaan hiehoa autolle. Oli sielä se raavas mieskin mukana, mutta hän tuli vasta kun toisena vietyä Namua talutettiin autoon.
Sillä lailla! Naiset osaa siinä missä miehetkin! Eikä tarvinnut kertaakaan korottaa ääntään, puhumattakaan kepittämisestä 👍
Mieskin käsitteli tosi rauhallisesti eläimiä ja kaikki meni oikein hyvin.

Iltanavetan tein yksin, kun isäntä yrittää nyt puida niin paljon kuin mahdollista. Voi pojat, että navetassa oli hiljaista. Kuin huopatossutehtaassa lakon aikana.
Tuntui kuin jäljelle jääneet olisi tekeytyneet huomaamattomiksi, ettei niitäkin taluteta ovesta kammottavan auton kiduksiin.

Lähtö koittaa

Kevätkesällä haaveilin tosissani Hetan pitämisestä emolehmänä, mutta koska se ei ottanut tulta allensa, sille on nyt tulossa hakija. Samoin kuudelle muulle.
Aikoinaan, kun talutin elämäni lehmän viimeiselle matkalleen, ajattelin ettei tämän jälkeen minkään eläimen myynti tunnu missään.
Miten väärässä sitä voikaan olla... Aina on joku ylitse muiden jonka lähtö kirpaisee.
Onneksi uskon sielunvaellukseen, josko Heta, Sirkku, Rita, Aprilli, Omppu, Lahja, Pontso, Cobra ja monet muut tulevat vielä jossain elämän vaiheessa vastaan muodossa tai toisessa.

Uusia hoidettavia on tilauksessa, katsotaan kauanko niiden tulo kestää. Tilaukseen laitettiin, että saa tulla saman päivänä, kun edelliset on haettu, mutta ei ne ainakaan tänään tule, kun ei mitään ole kuulunut.

Puidako vai eikö puida?

Koko "kesä" kun oli mikä oli, niin nyt ei sitten tahdo puinneista tulla mitään.
Vähän väliä on satanut vettä, juuri sen verran että puinteja on pitänyt siirtää.
Jotkut on puinut viljaa jo vihreänäkin, mutta meillä ei sellaiseen oo varaa. Öljy on hinnoissaan...
Kauraa ja ohraa on saatu puitua vasta yhteensä n. 20%.
Pian niihin iskee taudit ja sitten on turha haaveilla ylimääräisen viljan myynnistä.
Toivottavasti edes omalle karjalle saadaan riittävästi seuraavaksi vuodeksi.

Tänään oli todella mahtava keli ja isäntä saikin puitua kuormallisen kumpaakin 😀

Ensiesittely

Viimeinkin saan esiteltyä meidän uusimmat asukkaat. Koira yrittää kyllä hankaloittaa tätäkin hommaa...😀

Vasemmalla aberdeen angus Osuma, oikealla holstein Ommel.

Limousine nimeltä Oikku.

Arka, arempi, arin. Osuma on arka, tulee kyllä välillä rapsuteltavaksi, Ommelta voi hyvällä tuurilla ehtiä hipaista turvasta, jos ei ole huomaavinaan, se kyllä tulee repimään paidanhelmaa. Oikku taas on niin arka, ettei se uskalla tulla edes lähelle 😔

Ohhoh!

Isännälle tuli tänään puhelu.
Välittäjä soitti, että huomenna tulee vasikoita... 3 kpl.
Niitä oli tilattu 2... No, onneksi nyt on tilaa ottaa se kolmaskin.
Kun isäntä siinä mainitsi "ohimennen", että kauanpa näitä sai odottaa, niin välittäjä sanoi tilauksen tulleen 10.8. Ne on kyllä tilattu kesäkuun alussa, josta välittäjä aivan varmasti tiesi.
Ja sitten vielä se, että me tilattiin ternivasikoita, joille saisi juottaa maitoa. Ne on kaikki viiden kuukauden ikäisiä, joiden juotto on lopetettu todennäköisesti jo 3 kk sitten...
Liikaa on vissiin apinoita langoilla.

Huomenna sit nähdään mitä sieltä tulee...

Lakko ohi

Herefordit meni jauhonsyöntilakkoon pari-kolme viikkoa sitten.
Tänä aamuna kun hain lehmiä lypsylle, ne tuli juosten (on äärimmäisen harvinaista, että meidän herefordit juoksee) aidalle. Ajattelin, että taidanpa viedä niille kokeeksi jauhoja.
Sekoitin jauhon joukkoon tietysti kivennäistä, mutta myös niiden herkkua, kuivattuja porkkanasiivuja. Kaikki katosi tuulensuojaan hyvin ripeällä tahdilla 😃
Ne taitaa tietää, että talvi on tulossa ja pitää alkaa tankata, että tarkenee 😁

Koko viime yön sataa lotkotti vettä 😡
Ilma on onneksi vielä lämmin, mutta lehmät ei oo kovinkaan ihastuksissa. Kohta jyllää utaretulehduksia, kun oikein joka paikka lilluu kurasta.

Uutta yritystä

Tietokone ei ole ollut yhteistyöhaluinen ja siksi on taas päivitykset jäänyt tekemättä 😕 Mutta nyt kone toimii, niin täytyy äkkiä kirjoittaa.

Tänä aamuna oli kuuraa, kun isäntä meni töihin. Itselläni oli vapaa aamu ja kävin vain nopsaan pissattamassa koiraa ja olihan sielä vieläkin aika rapsakka keli. Olisi saanut tämä kylmyys odotella vielä ainakin kuukauden.
Miten lie meidän kurkkujen ja tomaattien käyneen pienessä kasvihuoneessa 😖 Tällä viikolla pitäisi tulla "lämpöaalto" ja ti-ke välisen yön lämpötilan ennustettiin olevan +16. Saa nähdä...

Viime perjantaina tilattiin Impille siementäjä. Mulla oli listalla kolme sonnivaihtoehtoa, joista siementäjä sanoi, että on vain yhtä saatavilla, joka oli kolmas listalla. Ykköstä ei vielä saanut (miksi se sitten oli listalla??) ja kakkos vaihtoehto oli loppu.
No kuitenkin kun siementäjä tuli takaisin autolta, hän sanoi, että kakkosvaihtista olikin vielä ollut ja näin Impi sai Ojaniityn Maunoa 👍

Impi

Faban sivuilta löytyi kuvat sonneista, jotka toivottavasti ovat tiineyttäneet nämä meidän lehmät.

Ojaniityn Mauno S 15513 B

Botils Matinee

Ihan komeita poikia ovat 😊 Erityisesti pidän Maunon ulkonäöstä, koska se muistuttaa paljon Purjoa, sonnia, joka on näiden meidän lehmien sukulainen monen sukupolven takaa.

Pitkästä aikaa

Meillä kävi tänään siementäjä 😊
Edellisestä kerrasta tuleeki ensi torstaina tasan vuosi, kun siementäjä viimeksi kävi.
Natasha oli eilen niin kovassa kiimassa, että ajattelin ottaa riskin.
Ai, miten niin riskin? No siten niin, että Impiä ei ole vielä siemennetty eli se ei voi olla tiinekään ja Natasha kun tekee KAIKEN niinkuin Impi, sen tiinehtyminen on enemmän kuin epätodennäköistä. Mutta silti sille tilattiin krakasonni.
Botils Matinee on nyt valitsemani isukki. Se on nuorsonni eli jälkeläisaarvosteluja ei vielä ole, mutta
sillä oli riittävän erilainen suku. Vaihtoehtoja ei montaa ollut joko suvun takia tai sitten on muu syy miksi en halua käyttää tiettyjä sonneja.

Natasha

Pienen sonnipojan toive

Tehtiin hieman uudelleen järjestelyjä karsinapaikkojen kanssa ja Rodney, joka on koko kesän halunnut samaan tyttöjensä kanssa, sai nyt toiveensa toteen 😉
Se on välillä ollu ihan takuksissa, kun ensin on saanut olla päivän pihalla Opalin ja Valkyrian kanssa, mutta sitten yöksi joutunut omaan karsinaan.
Eilen kun se tuli ensimmäisenä navettaan ja hyppäsi karsinaan, se alkoi huudella tytöille: "Tulkaa jo!" 😄
Poikaparalla on vain niin vieno ääni, ettei se taida kuulua juuri mihinkään. Muuten se on kyllä niin mahtisonni kuin olla ja voi.

Yöt alkaa taas pimentyä ja viiletä, laidunkauden lopun alku on käsillä 😞

Hienosti on vasikat raivannut metrisen heinän kesän aikana

Mahtisonni Rodney keskellä

Opal ja Valkyria

Uudet kaverit

OHARI blonde d'aquitaine

OPRAH ayrshire

ARMORY limousine

Tällä ei ollut nimeä papereissa, joten nimesimme sen itse... ALTAI ayrshire

vas. HIMU limousine, oik. ÄSSÄ blonde d'aquitaine

Tulokkaat

Nyt mennään jo elokuun puolta...
Meille tuli vihdoin ja viimein ne tilatut vasikat. Tai siis osa niistä...
Kahdeksan piti tulla, mutta kuusi saatiin. Yhtä vasikkaa ei kuulemma ole koskaan ollut olemassakaan ja yksi oli ollut niin pieni, ettei välittäjä ollut ottanut sitä ollenkaan.
Vasikoista on krooninen pula ja jono on jo kahden kuukauden mittainen.
Tällä kertaa tuli 2 blondia, 2 ayrshirea ja 2 limousinea. Harmi kun ei tullut herefordeja...
Kahdelle pienimmälle annetaan vielä maitoa, niin saavat kunnon startin kasvuunsa. Toivon mukaan samalla myös hieman kesyyntyvät, kun ovat niin älyttömän arkoja, että mennään pitkin seiniä 😕
Se on tämän homman varjopuolia.
Toinen ayrshireista vaikuttaa pahapäiseltä. Alkaa tosi helposti nakella niskojaan, eikä sitä ole nupoutettu. Argh.

Laitan jossain vaiheessa kuvia.

Vroooommm!!!

Vasikoilla oli eilen hauskaa, onneksi oli kamera mukana 😂

Opalin kasvattaja kävi eilen katsomassa vasikoita ja oli sitä mieltä, että Opal on päässyt parempaan kotiin. Kasvanutkin niin isoksi 😊 Rodneyta ja Valkyriaa hän luuli limousineksi, kun ne on niin jykeviä, eikä ollut uskoa kun sanoi, että ne kylläkin länsisuomenkarjaa, meidän omien lehmien vasikoita.

Niin tyypillistä nuppaa

Näitä päivityksiä ei tuu nyt yhtään niin tiuhaa, kuin tekisi mieli kirjoittaa. Aika ei vain riitä kaikkeen.
Vasikat on sentään päässyt myös kesälomalle. Öiksi ne otetaan navettaan, mutta muuten saavat elää ulkoruokinnassa. Maitokin viedään tuttisangolla ulos.
Toki ne hangoittelee vastaan, varsinkin Rodney, kun ulkona olis niin kivaa. Jos sen jättäisi yhdeksi yöksi hyttysten armoille, alkaisiko olkipatja kiehtoa enempi...?

Menisi siinä samalla useampikin pikkuvasikka, mutta uutta erää saa ilmeisesti odottaa maailman tappiin... Sitten jos ostaa yksityisesti, niin johan välittäjä soittaa ja tuo uuden erän ja kohta ollaankin pattitilanteessa, minne kaikki mahtuu. Ei toimi tämä systeemi ei 👿

Tässä kuva tyypillisestä maatiaisesta... Jos itsellä ei ole nälkä/jano, ei tarvi olla muillakaan. Nämä pitää etuoikeutenaan sotkea niin vesiastiat kuin rehutkin jos ne niin tahtoo 😄

Tästä seuraavassa kuvassa Rodney olisi seissyt jauhokaukalossa, kun sai ensin itse syötyä kyllikseen.

Rambon trio

Nyt on viimeinenkin Rambo av Brunaredin meillä asuva tytär päässyt laitumelle ja daltonit on valmiina kesän viettoon 👍
Nökö on tämä nuorin ja pienin. Se ei vielä ole tullut aidasta, mutta sai silti paalun poikki, koska juoksi aitaa päin. Isäntä sai vedettyä viime tingassa köydestä eikä se päässyt sotkeutumaan lankaan, onneksi. Sitten olisi ollutkin piru irti. Nökö tuntuu ottavan eniten itteensä iskuista ja piti aikaa kamalaa meteliä kun otti ensimmäisen tällin.
Toivotaan ettei niitä nyt mikään pelästytä.

Nökö

Laitumelle

Sielä ne nyt on, Heta ja Noppa.

Kuvan otto hetkellä Noppa on ollut pellolla vasta pari tuntia, mutta sielä se on kuin kala vedessä 😍
Vielä olisi yksi ihana(?) hereford navetassa.

Kuva on kehno, mutta ne on otettava näin alkupäivinä vaivihkaa kuin paparazzi, ettei ne tuu perässä lankojen läpi, kun ovat niin ihmisrakkaita 😏

Kultainen Heta

Kun Heta tuli meille teinivasikkana, näin siitä heti, että sillä on kaikki muumit laaksossa.
Muut vasikat jotka tuli samalla kertaa, oli joko peloissaan tai villejä. Sekin on tietysti ymmärrettävää, kun tuodaan outoon paikkaan. Mutta Heta oli vain, että "Jahas, oon nyt tälläises paikas" ja alkoi syömään. Se ei oo koskaan ollut mikään draamaqueen.
Siksipä isäntä halusikin nyt kokeilla, pysyisikö se hanskassa, kun mennään ulos ja pysyyhän se 😍
Nyt mulla on haave, että jos siitä tehtäisiinkin meille emolehmä....
Täytyy vielä miettiä asiaa.
Heta on puoliksi ayrshire, etten tiedä pystyisikö se poikimaan hereford-vasikkaa. No kyllä kai jos valitsee sonnin joka jättää pieniä vasikoita eli helppoja poikimisia.

Navetan tyhjennystä

Navetta tuntuu taas niin kovin tyhjältä, kun aamulla lähti sonni ja 8 hiehoa. Tein aamuaskareet ihan normaalisti, ettei kukaan ala epäillä mitään olevan tekeillä.
Välillä tuntuu, että mä oon ihan väärissä hommissa, kun luopuminen on aina tuskallista, vaikka tämänkin päivän on aina tiennyt tulevan.
Erityinen ikävä jäi Muksista ja Moksista. Ne oli niin hienoja ja kilttejä tyttöjä. Ne tulikin meille juottovasikoina, niin niihin kiintyy ihan toisella tavalla kuin niihin jotka tulee puoliaikuisena nk. teinivasikkana.

Sonni oli meidän oman lehmän, Impin, vasikka toissavuodelta.
Nyt se ei karannut 😀
Se nimittäin karkasi navetasta ollessaan n. 1 kuukauden ikäinen ja paineli tien yli metsään. Meidän oma koira ja 4 miestä sen sai sieltä kiinni parin tunnin etsimisen jälkeen. Isäntä sai "kiitokseksi" vasikalta potkun nenäänsä 😕
Vaan eipä Ikaros sen jälkeen potkinut vaan siitä kasvoi varsinainen herrasmies. Olisi ollut vaikka siitokseen oiva elikko, mutta kukapa sekarotuista olisi huolinut, kun ei puhtaatkaan kelpaa.

Lehmät oli lypsylle tullessa hieman huuli pyöreänä, kun ei ketään näy missään. Natashan piti saada lypsyn jälkeen kiertää tutkien kaikki parret, että onko näössä vikaa vai eikö niitä todellakaan enää täällä ole.

Nyt sitten odotellaan uusia kasvatettavia tilalle.

Moksis

 

Harmillista

Ihmettelin sunnuntaina vanhemman lehmän käytöstä lypsyllä, kun sorkka viuhui niin innokkaasti. Impi ei todellakaan ole tunnettu potkuista.
Luulin ensin, että nisässä on haava, mutta ei, ihan terve iho siinä on.
Solukoe paljasti sitten potkujen syyn. Toinen takaneljännes veti testissä puuroksi 😟
Antibioottia kun meillä ei haluta käyttää jollei ole aivan viimeinen hätä, niin konstiksi on kokeiltu neljänneksen tyynni lypsämistä ja linimenttiä. Se on alkanut auttamaan.
Tänä aamuna sitten kun hain lehmiä pellolta, Impi tuli vastaan kuin humalassa. Korvia ei tarvinnut edes kokeilla, sen näki jo kauas, että sillä on kuumetta.
Ei muuta kuin mittari hännän alle. Reilu 40 näytti...
Sitten särkylääkettä naamariin. Se tehosikin nopsaan ja Impi palautui normaaliksi, alkoi syödä ja juoda.
Nyt täytyy vain toivoa, ettei enää tule takapakkia.
Nyt otettiin lehmät yöksi sisälle, kun vettä lotkottaa ja alkoi tuulemaankin. Eipä niiden pakko oo värjötellä ulkosalla, tulivat hyvin mielellään navettaan.

MP RODNEY

Isä: Riikolan Akapeetus 14673 S  Emä: M.P. Natasha S
Synt. 25.5. 2017
Rotu: Länsisuomenkarja

Toukokuun viimeinen

Toukokuu meni ihan siivillä, huomenna alkaa jo kesäkuu 😲
Onneksi paljon saatiin tällä kuulla aikaan.
Kylvöt on tehty, lehmien laidunkausi alkoi reilu viikko sitten, puutarhaa on möyhitty, kanit on päässyt ulkoruokintaan, perunamaa tehty (perunoita ei oo vielä istutettu) ja mikä parasta, Natasha-lehmä teki terveen vasikan.
Viime viikon torstaina, aamupäivällä, alkoi näyttämään siltä, että H-Hetki on nyt eikä viidestoista päivä.
Natasha oli levoton ja laittoi lopulta maate. Seurasin sivusilmällä poikimisen edistymistä. Sorkat tuli näkyviin ja katsoin, että aha, sonni tulossa. Olin ollut kokolailla varma, että sieltä tulee lehmävasikka, kun se poikiikin ennen laskettua.
Turpakin tuli näkyviin, mutta sitten poltot tuntui loppuvan. Otin sitten sorkista kiinni ja aloin avustamaan.
Isäntä oli tekemässä vasikalle karsinaa sillä aikaa.
Muutama veto lehmän ponnistaessa ja vasikka oli ulkomaailmassa. Annoin sen emälle kuivattavaksi ja lypsin käsin sillä aikaa vasikalle sen elämän tärkeimmän ruoka-annoksen.
Ja ihan kuin Valkyria, tämäkin osasi juoda heti. Ei ole senkään jälkeen tarvinnut yhtään neuvoa. Sen kuin vain laittaa tutin eteen niin maito katoaa vauhdilla tuulensuojaan.
Varmuuden vuoksi annettiin pari pötköä kalsium-pastaa Natashalle, koska se on jo riskiryhmässä halvaantumisen suhteen.
Poitsu on kasvanut viikossa kovasti ja vauhtia piisaa 😁

Touon teossa

Nyt on saatu pyörät pyörimään 🙌
On ajettu tunkio pellolle, kynnetty, äestetty, ajettu lietettä ja kylvetty ensimmäinen erä ohraa.
Puuaidan tekokin on edistynyt niin mukavasti, ettei tarvita enää ku puoli päivää, niin vasikat saa ulos aitaukseen 😀
Parin ensimmäisen päivän jälkeen olin kuin sonnin puskemaksi joutunut, mutta sen jälkeen kunto on taas noussut talvihorroksen jäljiltä, niin ettei tunnu mikään enää missään 💪
Eikä se aidan teko ollutkaan niin vastenmielistä mitä se on ennen ollut.
Meidän terrieri on aina ollut mulla mukana pellolla.
Se tykkää jahdata hiiriä ja myyriä.
Ennen Sissi oli aina isännän mukana traktorissa, mutta jostain syystä se ei ole enää kovin innokas menemään traktoriin. Liekö syy siinä, että traktorissa ei ole enää takalasia, kun se meni viime syksynä rikki. Parempi tietysti kun ei menekään, ennenkö siihen saadaan uusi lasi.

Sissi hierojalla

Lihasjumppaa

Nyt oli monta päivää sen verran lämmintä keliä, että vein vasikoita joka päivä ulos.
Siinä kuin huomaamatta vasikat on oppinu hienosti riimuun ja vierellä kulkemiseen. Toki välillä mennään 100 lasissa, mutta niin kuuluukin 👍 Tänään on niin kylmä ja kova tuuli, että kattopellitkin tanssii kissanpolkkaa. Ulos ei ole asiaa.
Mulla itsellä on ollut työmaa takamarkilla, kun olen viimein päässyt korjaamaan puuaitaa. Maa vain on jäässä monin paikoin niin ettei saa paaluja lyötyä.
Mutta vanhaa aitaa saa paljon hajottaa ja sitä voi kyllä tehdä vaikka maa onkin jäässä.
Pikku hiljaa pätkä sieltä toinen täältä tulee valmiiksi. 

Perhealbumi

Nyt on kuvia uudesta vasikasta, Opalista ja tietty Valkyriakin halusi nassunsa ruutuun.

Alla olevassa kuvassa vasemmalla on limousinehieho Muksis, joka eilen riekkui vapaana kiimassa ollessaan ja oikealla blondihieho Moksis. Tämä parivaljakko tuli meille juottovasikoina.

Tulokas

Eilen tuli puhelu. Kaupattiin lehmävasikkaa.
Tänään sitä lähdettiin katsomaan ja vasikasta tehtiinkin kauppakirja.
On nätti pieni ayrshire. En kyllä välitä ayrshireista, mutta kun sopivalla hinnalla saatiin ja Impistä tuota maitoa tulee niin "pakko" se oli ottaa.
Myyjän hevoskoppi oli sellaisessa paikassa, ettei sitä saanut sieltä lähtemään, niin ainoa vaihtoehto oli nostaa vasikka meidän lava-auton lavalle.
Myyjällä oli kiire päästä vasikasta eroon, koska poikimakarsinassa oli eilen syntynyt vasikka, jolle oli saatava mitä pikimmiten tilaa.
No, isäntä hyppäsi vasikan kanssa lavalle (jossa on myös lavakate)  ja minä ajoin koko köörin kotiin.
Vasikka oli hienosti koko matkan, vilkuilin aina välillä taustapeilistä, miten lavalla pärjätään 😁
Se ei edes ollut kuulemma pelännyt. Sormi vain suuhun ja siinä oli matka mennyt ihan huomaamatta. Vasikka on pari päivää yli kuukauden ikäinen.
Laitettiin se Valkyrian kanssa samaan karsinaan ja siinä kävi juuri kuten olin etukäteen arvannut.
Valkyria loukkaantui sydänjuuriaan myöten, kun joku oudonhajuinen kummallisen värinen otus ilmestyy yhtäkkiä samoille pahnoille. Pikku herneprinsessa ei olekaan enää huomion keskipiste.
Pahemmin ne ei silti toistaan jännittänyt. Vähän väistelivät, kuten normaaleihin kuvioihin kuuluu.
Illalla ne oli jo tehny sinunkaupat eivätkä enää kytänneet toistaan. Eli loppu hyvin kaikki hyvin.
Uuden vasikan nimi on hienosti Opal.

Iltanavetalle mennessä navetasta kuului hirveä meteli. Sanoin isännälle, että on se kamalaa kun ollaan 5 minuuttia myöhäs, heti siitä saa kuulla. Isäntä meinasi, että taitaa olla joku irti.
No niinpä tietysti.
Lehmän kokoinen limousinhieho Muksis sielä aiheutti kaaosta. Se mokoma oli vielä kiimassa ja hyppi toisen melkein yhtä ison blondityttö Berttan selkään. Maitoputket jo notkui, kun Muksis hakkasi päätänsä niihin kahdella jalalla seisoessaan. Mutta jälleen kerran ne kesti. Ei huonoa lasia...
Muksis saatiin omaan parteensa ja se oli niin väsynyt, että kun sai eteen tuodut jauhot syötyä, se rojahti maate. Ottikin siinä vartin tirsat 😄

Kuvasatoa tulee myöhemmässä jaksossa.

Vaikeinta ikinä

Tiedätkö mikä on kaikkein haastavinta navetassa?
Yritäpä kuvata vilkasta vasikkaa karsinassa, niin se selviää 😁
Valkyria on nyt jo reilun viikon ikäinen ja niin täynnä elämää, että oksat pois.
Toissapäivänä käytiin ekan kerran ulkona, kun oli mukamas sen verran lämmintä, että uskalsi mennä ulos.
Valkyrialla oli sielläkin vain yksi vaihde, 120 lasissa.
Kameraa ei tullut mukaan, mutta enpä siinä mitään kuvia olisi ehtinyt ottaakaan 😊

Tässä näitä yrityksiä ja yksi onnistunut.

Sähkökatkos

Tänään meni sähköt poikki vähän ennen kolmea ja ne oli pois reilun tunnin.
En arvannut alkaa odottelemaan kauanko sähköjen palautumiseen menee vaan aloin lypsää Impiä käsin. Onneksi se on niin yhteistyökykyinen ja antaa maitonsa helposti käsilypsylläkin.
Kaksin käsin sai lypsää ja maito vain kuohui sankoon 👍
Sähköt palasi kun olin suurinpiirtein puolet lypsänyt, en alkanu kokoamaan koneita turhan takia.
Vaikka lypsyyn ei kauaa mennyt, niin kylläpä vain polvissa ja selässä tuntui 😐 Huomenaamulla lypsän taas koneella jos vaan on sähköä.

Valkyria on vahvistunut kovasti. Välillä kuuluu kova oljen suhina, kun se saa karsinassa hepulin 😀
Oon ollu sen kanssa säännöllisesti karsinassa, kun sillä ei ole ikäistään seuraa, niin mun pitää toimia sen leikkikaverina. En uskalla päästää sitä käytävälle vapaana juoksemaan, koska se on heti jonkun hiehon alla ja niistä on suurin osa tosi herkkiä potkimaan. Yksi kunnolla osuva potku voisi vielä päättää pienen elämän.
Nyt on vain odotettava ilmojen lämpenemistä, että päästään ulos.
Laitoin sille eilen riimun ensimmäisen kerran, mutta se oli ihan liian iso, vaikka laitoin sen niin pienelle kun sen sai 😄

MP Valkyria

Tässä se mun enneuni nyt on 😀

MP Valkyria
Isä: Mäki-Sipilän Launo, emä: M.P. Ipswich, ei: Koivikon Jymy
Syntynyt: 15.4. 2017 kello n. 14:30.

Painoa pikkuneidillä on n. 15 kiloa, mutta tahtoa isommankin otuksen edestä.
Osasi juoda tuttisangosta heti, ei tarvinnut yhtään neuvoa. Aivan mahtava tuleva lehmä.
Rekisteröin sen maidontuotantoon, en lihantuotantoon, koska tästä on tarkoitus joskus kahden vuoden päästä saada lypsettävä.

Enneuni??

Näin viime yönä unta, että mies tuli aamunavetalta ja sanoi Impin poikineen. Olin kovin innoissani ja kysyin kumpiko tuli, johon mies vastasi että lehmävasikka 😍
Olikohan se enneuni?

Edistystä

Nyt on karsinan pohja uusittu ja seinät kalkittu 👌.
Kalkki jäi yli, niin tuli kalkittua muutenkin navetan seiniä. Kesällä pitää jatkaa sitä hommaa vielä lisää.
Impin utare on paisunut jo aika isoksi. Viikko vielä laskettuun aikaan, saa nähdä tuleeko uusi asukas jo ennemmin.

Eilen katsoin Uskomaton eläinlääkäri Pol:ia, siinä oli onnellisia poikimisia. Yksikin lehmä sai kaksoset, jotka jäi eloon. Aina kaksospoikimiset ei mene yhtä onnellisesti.
Taitaa olla "normaalimpaa", että toinen tai jopa molemmat syntyvät kuolleina.
Sitten Polin piti mennä lopettamaan kaksi vanhaa hevosta.
Siinä vaiheessa ehdotin koiralle pissalenkkiä ja mentiin puolijuoksua ulos.
Eläinten lopettamiset on aina ikäviä, mutta varsinkin juuri nyt hevosten lopettaminen oli mulle liikaa.

Eilen oli ilmassa oikeasti kevään tuntua. Nyt tulee ilmeisesti taas kylmä viikko 😞

Mustat tytöt

Tänään lähti 2 aberdeen angusta korkealaitaiseen.
Molemmat täysin mustia, joilla oli sama isäkin. Toinen syntynyt meillä, toinen ostettu vasikkana.
MP Chastity (emä: M.P. Natasha) ja Maisa (emä holstein).
Mielenkiintoista nähdä paljonko lihapainossa on eroa. Ikäeroa niillä oli 4 vuorokautta.

MP Chastity pienenä

Hajotin tuon karsinan pohjan jossa "Chas" on kuvattu. Siellä on lankkurakopohja. Niitä pitää aina joskus uusia, ettei sitten mene isommalla vasikalla jalka läpi. Sinne on tehtävä uusi pohja, ennenkö Impi poikii. Seinätkin pitäisi kalkita. Ja sitä perhanan vasikka-aitaa uusia.
On vaan ollu niin mielenkiinto hukassa kaikkeen Ritan poismenon jälkeen.