Paperien pyörittelyä

Nyt on saatu vuosilomahakemus tehtyä ja huomenna se pitää kiikuttaa lomatoimistoon. Lomapäivien varaaminen koko ensi vuodeksi on aina yhtä syvältä.
Turha on sitten sukulaisten mutista, jollei päästäkään juhliin, kun ei ole lomittajaa sattumoisin juuri sillä hetkellä. Mahdoton tietää etukäteen kuka milloinkin pippaloitaan pitää.
Periaatteessa lomapäiviä voi vielä muuttaa ensi vuonna, mutta ei käytännössä.
Aloin miettiä sitä, kun lomatoimistosta ilmoitettiin silloin loppukesästä, että me ollaan pyydetty yksi sunnuntai tai muu pyhäpäivä liikaa ja kävin tämän vuoden lomat vielä kalenterin kanssa läpi.
Kolme sunnuntaita tai muuta pyhäpäivää saa vuodessa olla, eikä siinä ollut kuin kaksi sunnuntaita. Lasketaanko nykyään puolustusvoimain lippujuhlan päivä samanlaiseksi pyhäksi kuin esim. juhannuspäivä tai vappu? Ehkä se meidän ammatissa lasketaan.
No, tätä asiaa selvitellään vielä huomenna lomatoimistossa.

Nyt menen tekemään hiehoille kuntoluokitusta.

Tuli hieman sanomista

Kolme viikkoa kului Impin siemennyksestä ja taas kiima...
Sattui sama siementäjä kuin viimeksi. Olin taas tehnyt tapani mukaan listan sopivista sonneista, jotka siis löytyy käyttölistalta, mutta ei ollut ainuttakaan tällä semmarilla. Hetki siinä pähkylöitiin muuta sopivaa sonnia ja päädyin Mäki-Sipilän Launoon. Valkyria on samasta sonnista. Kun siementäjä näki lehmän, hän sanoi: "Onkos tämä se vanha rouva?" Sanoin olevan. Sanoin myös, että pitäisi jo alkaa tulostakin tulemaan vaihteeksi.
Siementäjällä hymy hyytyi ja siemennystyyli oli ihan erilainen kuin koskaan ennen.
Ennen tuo siementäjä on tehnyt työnsä kovin puolihuolimattoman oloisesti, kovalla kiireellä ja hössötyksellä. Nyt koko siemennystapahtuma oli rauhallinen, melkein kuin hidastetussa filmissä. Toivottavasti "pieni huomautukseni" oli sen arvoinen ja saataisiin jäädä odottamaan vasua.

Sunnuntaina otettiin herefordit navettaan eli nyt on kaikki eläimet katon alla.
Se operaatio oli helppo kuin nakkikiskalla käynti. Riimut vain päähän ja navettaan ❤ Kertaakaan ei tarvinnut  ääntä korottaa eikä kirota 😊 Eikä oo senkään jälkeen ollu ongelmia. Tytöt tuntuu viihtyvän hyvin navetassa, kun on kuivaa, lämmintä ja ruokaa tulee eteen sen mitä jaksaa syödä.

Lizziestä piti vielä kirjoittamani, että olen kuljetellut sitäkin narussa pihalla, eikä se tee enää yhtään kiusaa. Pienenä se teki sitä, että se alkoi peruuttaa vauhdilla ja kun naru loppui se alkoi vääntää vastaan, että "En varmasti seuraa, mä meen takaperin vaikka naapurikylään asti". Nyt ei sitä Lizzietä tunnu olevan enää olemassakaan. Se seurasi mua kuin koira, yhtä hienosti ulos ja takaisin navettaan. Uskon vakaasti, että sen näköaisti on parantunut ja se sen takia osaa kulkea normaalisti. Navetassakin kun se on vapaana, se ei törmäile koskaan mihinkään vaikka se menisi 100 lasissa.

M.P. LIZZIE