Maisa ja Pököö oli tänään toista kertaa ulkona, isäntä vei niitä nyt yhtä aikaa, kun eilen ne oli yksi kerrallaan.
Tänään ne söi jo hieman ruohoa! Maisa ihan oma-aloitteisesti ja Pököö alkoi syödä, kun sitä vähän neuvottiin miten tulee toimia. On ne ihania 💖
Loppuviikolla ne saa varmaan jo jättää sinne kaksistaan ihmettelemään maailman menoa.
tiistai 29. toukokuuta 2018
Se tunne kun...
5 viikkoa sitten jouduin sairaslomalle leikkauksen takia. Iski epätoivo, kaikki jää tekemättä.
Viikko sitten olin toisessa leikkauksessa, pätkähti 2 viikkoa lisää saikkua 😨
Lääkäri kyllä sanoi, että viikon päästä olet jo ihan kunnossa.
No ei se arvio nyt ihan metsään mennyt. Tänä aamuna viiden viikon tauon jälkeen, tein yksin aamunavetan 😁
Varovasti on vielä edettävä, mutta fiilis oli mahtava! Viimeinkin pystyn taas oikeisiin töihin.
Hiehot katsoi ohikiitävän hetken mykkänä: "Jaa sä oot tullu taas aamuvuoroon?!" Ja taas jatkui huuto "JAUHOJA! REHUA! HETI MULLE KAIKKI TÄNNE!" 😃
Eilen isäntä sanoi, että "Mennään nostamaan vasikka-aidan veräjä pystyyn, niin saa jotaki pihalle". Mä menin jo ennenkö isäntä sai sanottua asiaansa loppuun.
Ja iltanavetalla isäntä otti Pököön ja Maisan riimuun 🐮
Pököö ei ainakaan vielä ollut nimensä veroinen. Sitä jännitti kovasti ja se alkoi aika pian huudella navettaan. Ei olisi halunnut olla ulkona. Ei suostunut maistamaan ruohoakaan. Ehkä ensi kerralla.
Maisa otti huomattavasti rennommin, vaikka tuulenpuuskat sai sen mielen hieman järkkymään. Aloin siinä miettiä, että mitenkä outoa se voikaan olla kun tulee ensimmäisen kerran ulos sisätiloista. Ei pelkästään se kirkas valo, joka vie näkökyvyn hetkellisesti, mutta erilainen pohja sorkkien alla, hajut, värit, äänet ja se tuuli.
Yhtenä vuonna meillä oli vasikkalauma ollut ulkona normaalisti koko kesän, mutta syksyllä oli vesilätäköt mennyt riitteeseen ja se oli yhdelle sonnivasikalle liikaa. Se joutui paniikkiin ja yritti hypätä ikkunasta läpi. Siitäkin selvittiin yhdellä (!) pienellä haavalla ja rikkoutuneella lasiruudulla. Sitä vasikkaa ei laitettu enää sinä syksynä ulos. Muut oli länsisuomenkarjaa, tämä ikkunan läpi yrittänyt oli holstein… Mitä opimme tästä 😉
Viikko sitten olin toisessa leikkauksessa, pätkähti 2 viikkoa lisää saikkua 😨
Lääkäri kyllä sanoi, että viikon päästä olet jo ihan kunnossa.
No ei se arvio nyt ihan metsään mennyt. Tänä aamuna viiden viikon tauon jälkeen, tein yksin aamunavetan 😁
Varovasti on vielä edettävä, mutta fiilis oli mahtava! Viimeinkin pystyn taas oikeisiin töihin.
Hiehot katsoi ohikiitävän hetken mykkänä: "Jaa sä oot tullu taas aamuvuoroon?!" Ja taas jatkui huuto "JAUHOJA! REHUA! HETI MULLE KAIKKI TÄNNE!" 😃
Eilen isäntä sanoi, että "Mennään nostamaan vasikka-aidan veräjä pystyyn, niin saa jotaki pihalle". Mä menin jo ennenkö isäntä sai sanottua asiaansa loppuun.
Ja iltanavetalla isäntä otti Pököön ja Maisan riimuun 🐮
Pököö ei ainakaan vielä ollut nimensä veroinen. Sitä jännitti kovasti ja se alkoi aika pian huudella navettaan. Ei olisi halunnut olla ulkona. Ei suostunut maistamaan ruohoakaan. Ehkä ensi kerralla.
Maisa otti huomattavasti rennommin, vaikka tuulenpuuskat sai sen mielen hieman järkkymään. Aloin siinä miettiä, että mitenkä outoa se voikaan olla kun tulee ensimmäisen kerran ulos sisätiloista. Ei pelkästään se kirkas valo, joka vie näkökyvyn hetkellisesti, mutta erilainen pohja sorkkien alla, hajut, värit, äänet ja se tuuli.
Yhtenä vuonna meillä oli vasikkalauma ollut ulkona normaalisti koko kesän, mutta syksyllä oli vesilätäköt mennyt riitteeseen ja se oli yhdelle sonnivasikalle liikaa. Se joutui paniikkiin ja yritti hypätä ikkunasta läpi. Siitäkin selvittiin yhdellä (!) pienellä haavalla ja rikkoutuneella lasiruudulla. Sitä vasikkaa ei laitettu enää sinä syksynä ulos. Muut oli länsisuomenkarjaa, tämä ikkunan läpi yrittänyt oli holstein… Mitä opimme tästä 😉
 |
| Pököö |
 |
| Maisa |
sunnuntai 20. toukokuuta 2018
Kesälaidun kutsuu
lauantai 12. toukokuuta 2018
Peltohommia ja uusi tuttavuus
Jo viikko sitten isäntä aloitti peltohommat.
Ensin lantapatterin levitys peltoon, heti perään kyntö. Yhtenä päivänä äestystä, välillä kyntöä ja taas äestystä.
Ensimmäiset kauran siemenetkin on jo laitettu maanpoveen ja eilen ajettiin tunkio pellolle, taas kyntöä ja heti perään äestystä.
Tänään on taas ohjelmassa äestystä ja mahdollisesti kylvöä.
Ei oo isäntää paljoa näkynyt kotona. Syömässä ja nukkumassa käy.
Nyt jurppii entistä enemmän, kun en voi vieläkään osallistua navettahommiin. Onneksi meillä ei oo mitään satojen hehtaarien tilaa.
Ylihuomenna isäntäkin saa nukkua hieman tavallista myöhempään, kun tulee lomittaja.
Lomittajakin taas vaihtui... Hän kävi eilen illalla tekemässä isännän kanssa iltanavetan ja siis samalla opettelemassa navetan työjärjestyksen. Minäkin sielä hiippailin mukana, vaikka sairaslomalla olen. En halua olla sellainen suuri ja tuntematon emäntä vaikken töihin voi osallistuakaan.
Silloin kun itse olin lomittajana, oli paikkoja joissa emäntä ei näyttäytynyt ollenkaan. Eihän se tietysti mikään pakko ole, mutta olisi ollut kiva oppia tuntemaan kumpikin isäntäväestä.
Me tultiin ihan hyvin juttuun, eikä eläimetkään hänen kovaa ääntään pahemmin pelännyt 😄
Siitä annoin lomittajalle ison peukun, kun tunnisti lehmät heti alkuperäiskarjaksi ja kehui niitä mukaviksi eläimiksi. Pohjois-suomenkarjaa hän ei niin kovasti fanita, kun niillä on pienet ja vilkkaat sorkat. No, meillä ei niitä enää olekaan.
Ensin lantapatterin levitys peltoon, heti perään kyntö. Yhtenä päivänä äestystä, välillä kyntöä ja taas äestystä.
Ensimmäiset kauran siemenetkin on jo laitettu maanpoveen ja eilen ajettiin tunkio pellolle, taas kyntöä ja heti perään äestystä.
Tänään on taas ohjelmassa äestystä ja mahdollisesti kylvöä.
Ei oo isäntää paljoa näkynyt kotona. Syömässä ja nukkumassa käy.
Nyt jurppii entistä enemmän, kun en voi vieläkään osallistua navettahommiin. Onneksi meillä ei oo mitään satojen hehtaarien tilaa.
Ylihuomenna isäntäkin saa nukkua hieman tavallista myöhempään, kun tulee lomittaja.
Lomittajakin taas vaihtui... Hän kävi eilen illalla tekemässä isännän kanssa iltanavetan ja siis samalla opettelemassa navetan työjärjestyksen. Minäkin sielä hiippailin mukana, vaikka sairaslomalla olen. En halua olla sellainen suuri ja tuntematon emäntä vaikken töihin voi osallistuakaan.
Silloin kun itse olin lomittajana, oli paikkoja joissa emäntä ei näyttäytynyt ollenkaan. Eihän se tietysti mikään pakko ole, mutta olisi ollut kiva oppia tuntemaan kumpikin isäntäväestä.
Me tultiin ihan hyvin juttuun, eikä eläimetkään hänen kovaa ääntään pahemmin pelännyt 😄
Siitä annoin lomittajalle ison peukun, kun tunnisti lehmät heti alkuperäiskarjaksi ja kehui niitä mukaviksi eläimiksi. Pohjois-suomenkarjaa hän ei niin kovasti fanita, kun niillä on pienet ja vilkkaat sorkat. No, meillä ei niitä enää olekaan.
sunnuntai 6. toukokuuta 2018
Se tunne, kun...
....viimein tuntee itsensä hyödylliseksi on ihana.
Eilen illalla tunsin itseni jo siinä määrin hyväkuntoiseksi, että ajattelin mennä isännän avuksi navettaan.
Kun isäntä sai meidän ainokaisen lypsyssä olevan lehmän lypsettyä, minä pesin koneet 😁
Siinä ei tarvitse nostaa mitään yli kilon painoista, niin uskalsin kokeilla sujuuko se ja sujuihan se!
Isäntäkin tykkäsi, kun ei niin hirveesti fanita tuota koneen lypsyä 😊
Pian menee toinenkin lehmä umpeen, niin sitten mulla ei taas oo sielä mitään tekemistä paitsi katsella vierestä kun toinen rehkii.
Eilen illalla tunsin itseni jo siinä määrin hyväkuntoiseksi, että ajattelin mennä isännän avuksi navettaan.
Kun isäntä sai meidän ainokaisen lypsyssä olevan lehmän lypsettyä, minä pesin koneet 😁
Siinä ei tarvitse nostaa mitään yli kilon painoista, niin uskalsin kokeilla sujuuko se ja sujuihan se!
Isäntäkin tykkäsi, kun ei niin hirveesti fanita tuota koneen lypsyä 😊
Pian menee toinenkin lehmä umpeen, niin sitten mulla ei taas oo sielä mitään tekemistä paitsi katsella vierestä kun toinen rehkii.
torstai 3. toukokuuta 2018
Ikävä töihin
Terveisiä sairaslomalta...
Olen ollut saikulla nyt reilun viikon ja ihan tympääntynyt, kun ei saa mitään tehdä... Sairasloma loppuu vasta toukokuun lopussa. Tänään lääkärikin vielä soitti, että uusi leikkaus odottaa, teki mieli huutaa, että EI HELV... OO TOTTA!
Nyt mietityttää, saanko vasikoita tänä kesänä ulos ollenkaan 😖 Aidat vaatii kuitenkin kunnostamista, mutta kun mun ei saa nostaa kiloa enempää, niin milläs siinä aitaa korjaat. Navetastakin on pysyttävä pois 😞 No en kyllä ihan kokonaan ole navetasta pois pysyny... Pakko mun on käydä noita elukoita katsomas edes silloin tällöin.
Lehmien ilmeet oli aika ihanat kun näkivät mut monen päivän tauon jälkeen. Katsoivat silmät ymmyrkäisinä, että MISSÄ sä oot ollu kun ei oo näkyny?? 😍
Olen ollut saikulla nyt reilun viikon ja ihan tympääntynyt, kun ei saa mitään tehdä... Sairasloma loppuu vasta toukokuun lopussa. Tänään lääkärikin vielä soitti, että uusi leikkaus odottaa, teki mieli huutaa, että EI HELV... OO TOTTA!
Nyt mietityttää, saanko vasikoita tänä kesänä ulos ollenkaan 😖 Aidat vaatii kuitenkin kunnostamista, mutta kun mun ei saa nostaa kiloa enempää, niin milläs siinä aitaa korjaat. Navetastakin on pysyttävä pois 😞 No en kyllä ihan kokonaan ole navetasta pois pysyny... Pakko mun on käydä noita elukoita katsomas edes silloin tällöin.
Lehmien ilmeet oli aika ihanat kun näkivät mut monen päivän tauon jälkeen. Katsoivat silmät ymmyrkäisinä, että MISSÄ sä oot ollu kun ei oo näkyny?? 😍
Ihan selvästi niillä oli ollu ikävä💙
Osa hiehoista pelkäs, hassut. Mulla oli oudot vaatteet ja liikuin hitaasti, niin kai se järkytti niitä. Mutta nämä kaksi ipanaa ei pelänny:
Pököö ja Maisa olis varmaan syönyt mut elävältä jos olis vain saanut 😀
Ei tässä nyt auta itku markkinoilla, se on nyt oltava kuten lääkäri määrää. Toivottavasti ne saa vielä meikäläisenkin kuntoon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)