Eläkepaperit

Viimeinkin mulla on kuvia uusista vasikoista...
Tässä on nyt ensin Risella ja Rouva.

 

Ja sitten on naapurista ostettu nimetön lehmävasikka. Annoin sille nimen Ruustinna.

Ruustinna on arka, joka vaatii kesyyntyäkseen paljon rapsutuksia ja mukavia kokemuksia. Sen näkee kyllä sorkan asennosta ettei tehtävä ole mahdoton.

Ipswichin piti poikia nyt marraskuun alussa, mutta se tarkistettiin sitä ennen tyhjäksi niin kuin tässä nyt oltiin epäilty. Kiimoja se ei vaan ole näyttänyt. Nyt on ainakin varmaa ettei vasikka ole muumioitunut sisälle. Maitonäytehän näytti sen tiineeksi, mutta maidon koostumus on tietysti muuttunut niin ettei se näyttänyt totuutta. Tarkistaessa se sattui olemaan juuri kiimassa. Siementäjä sanoi, että "Sä laitat sen kuitenkin pois, niin ei kai sitä siemennetä?". Sanoin "Ei sitä laiteta pois. Se saa nyt eläkepaperit. Olkoot opettajana nuoremmilleen ja ennen kaikkea tukena ja turvana toiselle lehmällemme, Natashalle. Se on tehnyt nyt elämäntyönsä ja saa vain olla".
Siementäjä oli kovin onnellinen, taisi osua ensimmäinen eläkeläinen kohdalle.

Kuulumisia

Maksoin juuri siemennyslaskun ja ajattelin pitkästä aikaa kirjoittaa muutaman rivin, kun nyt tässä koneella olen.

Laidunkausi saatiin päätökseen ja voisi sanoa, että onnellisesti, koska yksikään ei joutunut suden ruokalistalle, vaikka ne tuossa lähellä monta kertaa kävi. Ilmeisesti kunnioittavat niin paljon reviirinsä rajoja, etteivät tule yli.
Naapurin lauma on vielä ulkona yötä päivää. Kuuluvat luomuun eikä niitä saa ottaa navettaan ennenkö siihen annetaan ylempää lupa. Ei vaikka sudet liikkuu koko ajan vieressä.

Ulkona olleista hiehoista on lähtenyt kaksi. Simmental Pulla ja meidän tulevaisuuden toivoksi tarkoitettu Valkyria. Sitä ei vain saatu tiineeksi millään. Se kirvelee vielä kauan. Nyt toivo lepää Lizzien hennoilla lavoilla.

Meille on tullut uusia vasikoitakin, mutta mulla ei ole niistä vielä kuvia, joten niistä lisää tuonnempana.

Haettiin yhdeltä porkkananviljelijältä iso lasti porkkanaa ja niitä ollaan syötetty kaikille jotka niitä syö. Siis toisin sanoen kaikille. On harvinaista, että ne kelpaa kaikille. Pallerolla on suorastaan pakkomielle niihin. Sillä on ylimääräinen aisti porkkanoille ihan selvästi, koska se yninä alkaa heti, kun mä alan pilkkomaan niitä karjakeittiössä 😃 Ja jos jollekin yrittää salakuljettaa ylimääräistä porkkanaa, se on turha yritys. Sen kyllä aina joku huomaa ja sitten yksi jos toinen alkaa kyselemään, että missäs mun porkkanat on??! 🐮

Tyttöjen ilta

Lauma nupoja

Haettiin alkuviikosta yhdeltä maatilalta hiehoja. Semmosia jo hieman vanhempia eläimiä. Ne oli pakko myynnissä, kun niiden pitää päästä tekemään remonttia ja eläimiä oli liikaa.
Se oli viikon kylmin päivä ja ajattelin, että näinkö saan uudestaan flunssan, kun liian vähissä vaatteissa lähdin matkaan ja värjöttelin tuulessa, kun miehet lastasivat hiehoja hevoskoppiin. No ei ole flunssa uusinut.
Hiehot meni loppujen lopuksi asiallisesti kyytiin ja matka uuteen kotiin sujui ilman ongelmia. Kun saatiin ne navettaan, minä jäin kotiin tekemään päivänavettaa ja isäntä lähti yksin hakemaan kahta pienempää hiehoa. Ne oli kuulemma saatu vielä helpommin kyytiin. Kotona kävi sitten sillai, että hevostrailerin etuovi aukesi ja toinen hiehoista pinkaisi ulos. Olin muutaman metrin päässä, kun isäntä huusi: "Hel...ti! Hieho pääsi karkuun!". Syöksyin hiehoa kohti ja tunsin jo riimun sormissani, mutta hieho päätti, että mua et kiinni ota ja lähti painelemaan pellolle. Siitä vain pokkana aitojen läpi hiehojen luo, mutta hiehoaidasta se ei onneksi enää mennyt läpi. Isäntä pääsi juoksemaan sen eteen ja minä juoksin navetan kautta hiehon taakse niin saatiin se ajamalla navettaan, jonne se ihme kumma meni ilman mutinoita. Sanoin hieholle, että "Taidat ollakin ihan puhdasverinen maatiainen, etkä mikään sekuli". No niinhän se olikin... puhdasrotuinen... vaikka niiden piti myydä lsk-ay risteytyksiä. No eihän se meitä haittaa, mietityttää vain, tuliko myyjillä moka...?
Sitten kopista vielä toinen puhdasrotuinen lsk ja kaikki oli onnellisesti perillä.

Hevoskopin, joka oli meillä vain lainassa, pesin huolellisesti ja voin taata, että oli puhtaampi lähtiessä kuin tullessa. Jos joskus tarvii vielä lainata, niin kehtaa pyytääkin, kun palauttaa asiallisessa kunnossa.

Puolukka

Papu

Paarma

Pulla

Meillä on nyt kaksi Puolukkaa, Pullaa ja Ruu:ta. Myöhemmin tulleet on saaneet nimeensä lisän II.

Realisti

Tämä tyttö haettiin meille taluttamalla. Oli melkoinen yllätys, että se seurasi isäntää kuin koira vaikkei ollut ikinä pitänyt edes riimua. Yhtään se ei jarrutellut eikä yrittänyt rynniä menemään, kuten normaali vasikka. Silti se on täysin terve, ettei sen rauhallisuus mistään viasta johdu.
Realisti on hyvin kotiutunut, vaikka onkin varautunut.

Realisti

Tyttötrio

Näin pian tilanne muuttui. Nyt on Aaronilla tyttökavereita melkein joka sorkalle.
Naapuri soitti eilen, että pitäisi saada syntyville tilaa, ostatteko vasikoita? Jo vain!
Tehtiin nopsaan karsinaremontti valmiiksi, siirsin Aaronin sinne, että saatiin tilat uusille. Sitten lähdettiin hakemaan.
Kiiltäväkarvaisia ja hyvin kasvaneita holsteineja. Huomenna haetaan vielä yksi ayrshire.

Vein tänään jo yhtä tyttöä Aaronin seuraksi ulos, mutta siinä kävi niin kuin arvata saattaa. Kumpikin pelkäsi toistaan niin, että mun piti ottaa Aaron vauhdista kiinni, ettei uusi kaveri mene aidasta läpi. Täytyy pyytää isäntää kaveriksi, niin ei tarvitse yksin pidellä kahta.

RISTINOLLA ja RUU

RÄP

Tässä on vielä kuvat kahdesta aiemmin tulleesta

LEEA

RINKULA

Paineita

En vienyt Aaronia ulos toissapäivänä, kun oli niin kylmä pohjoistuuli, mittarikin näytti vain 12:sta plussaa 😨, eilen tuli sitten flunssa (siis mulle) ja kuumetta pukkasi, niin ei Aaron päässyt eilenkään ulos. Tänään on ollut jo huomattavasti parempi olotila ja sää, joten vein Aaronin ulos. Jestas sen kanssa! En meinannut millään saada riimunnarua irti, kun sillä oli niin kovat paineet vain mennä ja lujaa 😃 Annoin sen huidella sielä itsekseen ja menin siivoamaan sen karsinaa ja tekemään muita navettahommia sillä aikaa. Puolen tunnin päästä se oli jo rauhoittunut ja se antoi ensimmäisen kerran oikeasti kiltisti kiinni...

Punnittiin muuten Aaron täs yks päivä. Se on kasvanut reilun kilon päivävauhtia syntymästään 😊 Se on oikeasti kohta iso poika.

Ei vain näy

Alan kohta luopua toivosta saada Aaronille ikäisensä kaveri.
Välitysfirma vaan soittelee, että "-Niin kaksiko vasikkaa teille on tilattu?". "-Eikun seitsemän, joista kaksi on vasta tullut!". "-No laitan teidät listan ensimmäiseksi!". Ei vain näy ei kuulu.

Ai niin, enhän mä ole vielä edes kirjoittanut niistä kahdesta tulleesta... Toinen on ayrshire, jolle annettiin nimeksi Rinkula ja toinen on blondi, jolla oli nimi R19-Leea. Rinkula on pieni, joka kokonsa puolesta sopisi kyllä Aaronin kaveriksi, mutta se on aivan älyttömän arka. Aivan kuin ei olisi ihmistä ikinä nähnytkään. Isäntää se ei enää pelkää aivan kuollakseen, kun hän on siivonnut karsinaa ja yrittänyt siinä samalla kesyttää sitä. Mä saan hipaistua Rinkulaa, jos se ei huomaa mua ajoissa.
Leea ei ole sekään mikään taskuun laitettava, mutta antaa kyllä karsinan ulkopuolelta silitellä. Kuvia mulla ei nyt ole laittaa.

Navetassa on tehty hieman seinä- ja karsinaremonttia, nyt kun on siihen tilaisuus. Seiniäkin on tullut kalkittua.
Sontaovelle tein jo alkukesästä sellaisen...hmm...kuinka sen selittäisi, no se on kuin puoliovi, mutta  siinä on vain alaosa. Täytyy kyllä itsekin kehua, että se oli paras idea pitkään aikaan. Se on niin korkea, ettei edes lehmällä tule mieleen hypätä yli, mutta niin matala, että ilma vaihtuu ja pääskysten ei tarvitse pelätä jäävänsä oven rakoon. Löytyi sopivat vanhat saranatkin siihen latoa siivotessa kevätkesällä.

Poikiminen ja rehuntekoa

Viime keskiviikkona Natasha alkoi vihdoin ja viimein antaa merkkiä, että vasikka on tulossa.
Siirrettiin se puuaitaan, kun siellä ei sattunut olemaan muita niin saa rauhassa poikia ulkosalla.
Samaan paikkaan se marssii kuin viime kesänäkin, kun Lizzie syntyi.
Annettiin sille varoiksi tuubi kalsiumia ja jätettiin rauhaan.
Menin puolen tunnin päästä katsomaan onko homma edistynyt. Se makasi, mutta nousi ylös kun menin tarpeeksi lähelle. Istuin maahan muutaman metrin päähän ja juttelin sille mukavia.
Yhtäkkiä Natasha tuli viereeni, töytäisi mua turvalla polveen kuin merkiksi, kääntyi ja meni maata.
Katsoin kelloon, 17:14. Ponnistukset alkoi samantien ja sorkat tuli näkyviin. Isot sellaiset... En kuitenkaan puuttunut poikimiseen, koska vasikka näytti tulevan oikein päin. Kohta oli jo pääki pihalla ja lopulta koko vasikka. Katsoin kelloa, 17:20. Eli 6 minuuttia meni koko toimitukseen.
Natasha pomppasi kuin vietereillä ylös ja alkoi nuolemaan vasikkaa. Isäntäkin tuli juuri paikalle, kun vasikka tuli ulos ja kilvan kehuttiin emää.
Sukupuolta ei tarvinnut edes tarkistaa. Sen näki heti, että sonni sieltä tuli.
Hain lypsytarvikkeet ja tuttisangon, isäntä haki lehmälle juomista.
Lypsin vasikalle reilun litran terniä jonka se hanakasti joi. Sitten mentiin navettaan. Poika pahnoille ja äiskä viereen.
Yönavetalla tippui jo jälkeisetkin ja kaikki oli ok. Natasha sai mennä yöksi ulos.
Aamulla lypsin sen koneella ja vasikka joi taas kovin ahnaasti. On se reipas poika.
Kaikki on ainakin tähän asti mennyt hyvin mallikkaasti.

Poika sai nimekseen Pikku-Aaron.

Natasha ja Pikku-Aaron

Tänään tehdään aiv-rehut. Meinasi olla jo tuskaa, kun meidän pitkäaikainen paalari on myynyt kaikki vehkeensä pois, lupasi kyllä tulla lainavehkeillä, mutta sitten olikin tullut traktoriin joku vika ja sen takia piti purkaa puoli traktoria. Iski pienoinen paniikki, että mistäs toinen tilalle tähän aikaan, kun kaikki tekee yhtä aikaa ja heinäkin on jo kaadettu. Mutta kun tarpeeksi monta puhelua soitti, niin lopulta tärppäsi. Nyt vain odotellaan, että tulisivat niin kuin on sovittu...

Yksi rehumaista

LISÄYS: Paaleja tuli 138 kpl.

Hyvää tekevä vaikutus

Kun Puolukka tuli meille, se arasteli toista takajalkaa.
Kipua yritettiin paikantaa, mutta hankalahan se oli, kun välillä vaikutti, että syy on lonkassa, välillä reidessä, välillä ruununrajassa. Selän hierominen auttoi vain hetkellisesti.
Kokeiltiin viedä sitä ulos. Klempaten se sinne meni ja ekalla kerralla se tuotiin vielä navettaan takaisin, mutta seuraavana päivänä se käytti jalkaa jo paremmin. Siis nimenomaan käytti. Navetassa se on pääasiassa vain roikottanut takajalkaansa rentona ja siksi siitä tuli tietysti myös hyvin lihasköyhä.
Nyt viikkoa myöhemmin se pinkoo pellolla toisten kanssa samaa vauhtia. Oikein tekisi mieli soittaa Puolukan kasvattajalle, että haluaisiko hän ostaa hiehon takaisin.
Lizzie ei ole enää Mimerin kaveri, vaan on nyt lyöttäytynyt Puolukan kanssa yksiin.
Ehkä "Lissu" sai "Mimmistä" talven aikana tarpeekseen, kun joutui sen naamaa katselemaan päivästä toiseen. Se on hyvä vain, että Lissusta tulee sosiaalinen lehmän alku.

Lizzie ja Puolukka ruokalevolla

Mimer

Isäntä vei tänään Palleroa ulos. Ihan nätisti se osasi olla, kunhan sen eka sai navetasta ulos. Siinä tuli muutama hikipisara otsalle.

Pallero

Valkyriaa ei viety narulla. Laitoin vain varoiksi riimun päähän ja sitten ovet auki. Sinne ampaisi.... Ja hyvin näyttää viihtyvän 😊

Valkyria

En keksi hyvää otsikkoa

Nyt on saatu viisi hiehoa pysymään aidoissa. Tämä vuosi jää historian kirjoihin sillä, että yksikään hieho ei ole vielä tullut langoista läpi. Ei ole edes yrittänyt.
Sielä on nyt Pulla, Pilli, Mimer, MP Lizzie ja Puolukka.
Tietysti myös lehmät on pellolla yötä päivää.

Mimer

Natashan laskettu aika on ylihuomenna. Utare on alkanut kasvamaan, mutta en usko, että poikiminen tapahtuu ajallaan.

Terveiset työn äärestä

Istun tässä kahvitauolla ja ajattelin muutaman rivin naputella.
Päivät venyy taas pitkiksi, kun sää suosii peltotöitä.
Isäntä lähti juurikin äsken kylvötöihin, minä tulin navetasta.
Tein meidän kaneille uuden häkin, sitten aloin tekemään heti perään uutta. Meille piti tulla uusi kani, mutta se olikin kuollut, jonka olin varannut 😞 Nyt sitten odottelen mahdollista viestiä, saanko toisen tilalle vai alanko etsiä jostain muualta. Se oli kyllä iso pettymys, ettei siitä pupusta ollut eläjäksi, koska se olisi ollut juuri sellainen kuin olen pitkään halunnut. Valkoinen ruskeilla pilkuilla. No, täytyy toivoa, että joskus vielä osuu kohdilleen.
Tuota häkkiä tehdessäni, mulla palo hihat, kun lato, jossa niitä teen on niin täynnä turhaa roinaa, ettei tahdo päästä liikkumaan. Tarkoitus oli vain raivata pöytäsahan alusta tyhjäksi, että saa sitä edes hieman siirrettyä parempaan paikkaan, mutta kuten usein, kun alan siivoamaan, se lähti lapasesta. Nyt on puoli latoa raivattu ja isännältä on tullut kehuja 😇
Kohta sielä voi pitää vaikka latotanssit! Tai siis ehkä juhannuksena... Jestas, että sitä onkin kaikkea turhaa tullut säilöttyä, mutta ei enää.

Aitaa on tehty aina kun on jaksanut/ehtinyt. Niin lanka-aitaa kuin lauta-aitaa.

Näin homma etenee.

Kuvapostaus

Tässä kuvat uusimmista tulokkaista.
Piti tulla vain yksi lisää, mutta kuski soitti aamulla ja kysyi ottaisimmeko toisenkin. No nyt sattui olemaan tilaa niin otettiin. Sieltä tulikin hauskan näköinen hiehovasikka.

Puolukka ay

Pallero ab

P18-Jatsi ay

Huh hellettä!

Jo on taas aika mennyt nopsaan.
Tämäkään kevät ei ole tehnyt poikkeusta eli kiireet alkoi puskemaan päälle heti kun ilmat lämpeni tai itseasiassa ennen sitä.
Meillä harvennettiin talvella metsää, sitten tuli talvimyrsky ja sen mukana jonkin sortin syöksykierre joka kaatoi mennessään ihan kiitettävästi puita lisää.
Yhtäkkiä meillä olikin puita ihan liikaa.
Yhtenä päivänä mies tuli metsästä päiväkahville ja sanoi: "Mitäs jos tehtäis pihasauna hirsistä?".
Ja tuumasta toimeen. Parin päivän päästä oli jo tehty pukit pöllejä varten ja parkkuurauta teroitettu. Puiden kuorimisesta ei vain tahtonut tulla mitään, kun kumpikin olisi halunnut kuoria ja rautoja oli vain yksi. Onneksi saatiin lainaan toinen ja kohta kuukausi on kaarna lentänyt iloisesti. Muutama päivä on ollut välillä taukoa ns. takatalven takia.
Jos kaikki nyt menee suunnitellusti, tänään saadaan loputkin kuorittua. Huoh!
Sitten alkaa peltotyöt, aitojen teko, pihatyöt saa jatkoa jne.

Meille tuli jokin aika sitten uusi hieho, Puolukka nimeltään. Se on samasta paikasta kuin Perjantai ja Punotar. Taisi olla päivää nuorempi kuin Punotar.
Kuski päästi sen taas ilman narua tulemaan autosta. Minä olin navetan käytävällä valmiina ottamaan kopin, kun isäntä jäi kuskin kanssa ajamaan sitä navetan ovea kohti. Mutta se olikin niin rauhallinen, ettei sitä tarvinnut ajaa. Ohjata vain karsinaan. Sielä se alkoi huutamaan kuin hyeena samantien. Rehu ei saanut sitä rauhoittumaan sen enempää kuin jauhotkaan. Vettä se ei halunnut edes nähdä.
Yönavetalle mennessä (Puolukka tuotiin iltanavetan aikana) oli yllätys keskellä navetan käytävää. Puolukka oli murtautunut karsinasta. No ei siinä sitten auttanut kuin laittaa se parteen. Onneksi oli juuri täyttänyt sen puoli vuotta joka on alaikäraja. Siinä se on sitten Pienen vieressä ajan myötä kotiutunut uuteen paikkaan ja viihtyy tätä nykyä ilmeisen hyvin. Huutokin loppui muutamassa päivässä.

Huomenna tulee kuulemma taas uusi jäsen jengiin. Muuta en vielä tiedä kuin että hieho sieltä tulee.

Voihan kemppi minkä teit!

Naapuri toi koko viime syksyn porkkanasatonsa meidän hiehoille syötettäväksi, kun niihin oli iskenyt porkkanakemppi.
Siinä pestessäni porkkanoita ja poistaessani kaikki huonot kohdat, ajattelin, ettei kyllä tee mieli porkkananviljelijäksi ryhtyä.
Jos niihin iskee porkkanakemppi, koko sato on pilalla.
10 litran sangollisesta syötettävää jäi loppujen lopuksi vajaa 2 litraa...

Asennettiin Ruun ja Riukun karsinoihin kaukalot, että saavat opetella syömään pikkuhiljaa jauhoja.
Natasha pitäisi laittaa parin viikon päästä umpeen, niin sitten ei oo enää ku Impin maito tarjolla ja sitä ei tiedä paljonko sieltä sitten loppujen lopuksi heruu ja kauanko.
Impi on poikinut viimeksi 15.4. 2017, mutta maitoa vain tulee aamuin-illoin. Korkea työmoraali on meidän mummolla 😄

Priimaa

Uusi lomittaja on nyt työnsä meidän navetassa tehnyt.
Toivon todella, että hän tulee toistekin meille lomittamaan.
Ehdottomasti paras näistä kolmesta lomittajasta, joita meillä on ollut vakilomittajamme jäätyä eläkkeelle.

Ensimmäisen aamunavetan jälkeen, kun lomittaja oli ollut töissä, menin päivänavettaan enkä ollut uskoa silmiäni. Eläimet niin ylen tyytyväisiä ja navetta niin siisti, ettei se ole omilta jäljiltäkään vaikka kuinka yrittää puunata.
Sieltä ei löytynyt pienintäkään moitteen sijaa. Sanoin oikein ääneen isännälle, että miten voi miehen jäljiltä olla näin moitteetonta ja siistiä, kun ei naislomittajatkaan kykene tähän?

Kyllä olisi ilo lähteä lomalle, jos olisi rahaa lähteä, kun olisi tuollainen lomittaja hoitamassa eläimet sillä aikaa.

Juhlahumua

Meidän rakas M.P. Ipswich, tuttujen kesken Impi, näki päivänvalon ensikerran 1.3. 2003 eli tänä päivänä vietetään 16:sta syntymäpäivää 💖

Meillä kävi tänään uusi lomittaja tutustumassa talon tapoihin (taas). Nyt on sitten kolmaskin vaihtoehto jos kaksi ensimmäistä ei syystä tai toisesta pääse. Vaikutti ihan pätevältä ja järkevältä mieheltä.
Taitaa olla niin, että työtä vieroksuvat ja vain rahan takia työtä tekevät on potkittu pois ja hyvä niin.

Iik, verta!

Pesin Impiä lypsyä varten ja huomasin yhtäkkiä verta pesuliinassa.
Arvasin kyllä heti mistä se tulee, mutta tarkistin silti. Syylästähän se...
Se oli melkein revennyt irti ja teki mieli nypätä se lopunkin irti, mutta jätin sen silti tekemättä.
Mistä lie se syylä siihen putkahtanut. Syylät on nuorten nautojen riesa, ei 15-vuotiaan...
Laitoin siihen aloe veraa, se vie ainakin kivun pois.
Ei se kyllä tuntunut olevan kipeä, kun Impi ei mitenkään siihen reagoinut.

Eilen illalla, kun sain koneet pesuun, kävin tuvassa. Kun tulin takaisin navetassa oli kaaos. Heti kun selkänsä kääntää...
Isäntä oli tyhjäämässä hiehokarsinaa ja kaksi hiehovasikoista; Pykky ja Perjantai oli karannut karsinasta, sitten vielä Maisa oli päässyt irti parresta.
Maisasta löytyi uusi, ei mitenkään mukava puoli. Menin sen eteen ja komensin omaan paikkaansa. Sepä vain laski päänsä ja osoitti mua sarvillaan. Hetken jo näytti, että taitaa tulla päälle, mutta kun otin kolan käteeni, se lähti niskojaan nakellen navetan toiseen päähän. Sieltä isäntä sai sen riimuun ja saatiin se parteen.
Pykky ja Perjantai meni kuuliaisesti takaisin karsinaan kun vain avasi oven.

Pieni-hieho on hauska, kun se on alkanut kuopimaan etujalalla kuin hevonen jos ruoka on sen mielestä sekunninkin myöhässä 😃

Brunetit

Meille tuli taas pari uutta vasikkaa.
Kummallakaan ei ollut nimeä, joten isäntä nimesi toisen Riu'uksi ja minä annoin toiselle nimeksi Ruu.
Riuku on arka. Olen aina ohimennessä jutellut sille ja yrittänyt rapsutella, mutta se ei halua olla läheisissä tekemisissä.
Ruu on pari viikkoa nuorempi ja helpompi lähestyä.
Laitoin sille heti kättelyssä loimen, koska silloin oli aika kylmä, kun se tuli. Loimi oli kuitenkin liian pieni ja tein sille uuden. Se ei kuitenkaan kestänyt kuin yhden yön...
No, eipä mulla mennytkään kuin yksi kokonainen päivä loimen tekoon, että sillee.
Olisi pitänyt laittaa vahvikkeita, niin kuin oli aikomus, niin se olisi kestänyt. Kait sen saa vielä korjattua, mutta nyt on ilmatkin jo lämmenneet niin se ei enää tarvi lointa.

RIUKU      Li

RUU            Li

Pieniä vieraita

Olin lauantaina vaihtamassa kynttilää ulkolyhtyyn, kun tiellä tuli kaksi pientä poikaa kiljuen, toisen pojan äitikin oli mukana.
Pojat tervehti kuin vanhaa tuttua vaikka toista en edes tuntenut. Pojat kysyi saako navettaan mennä katsomaan lehmiä? Sanoin, että kun noin asiallisesti kysytään lupa, niin ilman muuta saa mennä.
Toinen pojista, joka on käynyt meillä monesti ennenkin katsomassa lehmiä ja hiehoja marssi navettaan kuin isäntä 😄 mutta toinen kurkki vain oven raosta. Lehmien iso koko sai pojan hämmennyksiin. Kysyi, että onko ne kiinni? Sanoin olevan ja että tänne uskaltaa kyllä tulla lähempääkin katsomaan. Ei tullut.
Joku hieho ammui, niin se oli aremmalle pojalle valtava elämys. Silmät levisi ja hän sanoi: "Wauu! Se huusi ammuu".
Tiesin tasan tarkkaan millainen elämys se oli pojalle, kun muistaa itse pienenä, millainen elämys oli kuulla hevosen hirnuvan. Jo pelkkä hevosen kavion jälki oli valtaisaa. Puhumattakaan itse hevosen näkemisestä.
Arempi poika kysyi: "Mennäänkö nyt katsomaan possuja?" Sanoin, ettei meillä ole possuja, on vain näitä lehmiä. Pettymys oli havaittavissa olkapäiden notkahtamisesta...
Sitten tuttu poika sanoi: "Minäpä tiedän mitä tämän oven takana on! Saako tänne katsoa?". Sanoin, että katsotaan vaan. Mentiin siis maitohuoneeseen. Poika osoitti tilatankkia ja sanoi toiselle, että täällä säilytetään maitoa. No tankkiinkin piti nähdä 😁
Sitten toiselle tuli mieleen, että mistä se maito tulee tänne tankkiin? Selvitin juurta jaksain, että tämä lypsykone laitetaan kiinni lehmän utareeseen ja sitten maito tulee putkia pitkin tänne tankkiin. Poika osoitti vesiletkua, ja kysyi, "Ai, tuotako pitkin?". Sanoin, että ei kun tuota lasiputkea pitkin.
Pojat sai uteliaisuutensa tyydytettyä ja mentiin ulos, jossa tietysti kiinnosti pihassa oleva traktori, mutta samassa juoksivatkin jo puulatoon ja täyttivät hakeastian pyytämättä iltaa varten 👍

Kerroin myöhemmin asiasta isännälle ja isäntä meinasi tuosta lypsyasiasta, että nyt jos ja kun koulussa kysytään mistä maito tulee, niin poika vastaa "Putkea pitkin! M sanoi niin!" 😂 Niin, se utare-sana varmaan unohtui jo siinä tohinassa 😉

Ipswich siemennettiin taas... Nyt Ylisjoen Nietoksella. Tämä jää sitte viimeiseksi yritykseksi.

Tilaus

Pelma lopetti sitten toimintansa 😟
Mainostivat loppunmyyntiään ja ajattelin katsoa mitä sielä vielä on.
Tietysti kaikki aitaustarvikkeet oli jo myyty, mitä olis ittekki voinu tilata.
Oli sielä silti vielä ostettavaa ja ihan pilkkahintaan.
Loppujen lopuksi tavaraa tuli enemmän kuin luulin.
11 kpl lantakolia, 5 kpl tuttisangon pidikkeitä, 15 pkt kuivaustulppia, 2 kpl pohjallisia saappaisiin ja 2 kpl teräksisiä nappoja.
Esim. kuivaustulpat maksoi yhteensä saman mitä kaupassa maksaa 2 pakettia...
Kauppa se on mikä kannattaa. Ainakin joissain tapauksissa...

Lantakolat ei ehkä oo aivan ihanteellisimpia meidän navettaan, koska tykkään enempi kolmiokolista, mutta kyllä ne hommansa hoitaa. Metallista kolaa ei olla vielä testattu.

Eilen lähti viisi hiehoa viimeiselle reissulleen. Illalla oli taas uudelleen järjestelyä, joka luultavasti jatkuu tänään. Pitää ensin tarkistaa riittääkö iät vielä parteen siirtoon.

Epämieluisa tuliainen

Meille tuli uusia vasikkoja kahdessa eri erässä.
Ensin tuli ayrshire Prisilla ja aberdeen angus Pykky. Parin päivän päästä alettiin ihmetellä, kun sieltä sun täältä kuului yskähdöksiä. Eikä mennyt kauaa, kun ensimmäinen oli ripulilla, joka levisi sitten suurin piirtein kaikkiin, paitsi Prisillaan ja Pykkyyn.
Niiden mukana oli siis tullut kulkutauti karjaan 😕
Mimeriin se otti pahiten. Pari päivää se vain makasi eikä syönyt kuin henkensä pitimiksi. Laihtuikin raukka aika paljon. Kannoin sille joka askareilla lämmintä vettä niin paljon kuin halusi juoda ja porkkanan siivuja, koska niitä se söi mielellään. Nyt se on jo entisellään 💝
Lehmien maitotuotos laski niin ettei tullut kuin juuri puolet normaalista...
Eiköhän se siitä pikkuhiljaa ala taas nousemaan.
Uutisista kuulin, että laboratorioihin on kannettu urakalla näytteitä Krypstosporidioosista… Sitä se taisi meidänkin navetassa olla.
Myöhemmin tuli blondi Punotar ja ay Perjantai, mutta niiden mukana ei tainnut tulla viruksia, bakteereita eikä muutakaan hälyttävää.

Prisilla

Pykky

Punotar

Perjantai

Miksi Maisa puree?

Yleensä meidän hiehot ja lehmät ei pure, mutta on niitäkin yksilöitä jotka puree aina tilaisuuden tullen ja vaikka etuhampaita onkin vain alhaalla, se kyllä tuntuu.
Tässä päivänä eräänä kun jaoin rehua, Onneton, joka on sokea ja siksi tutkii asioita yleensä suullaan maistamalla, puraisikin ykskaks yllättäen mua käsivarresta. Päästi irti heti, kun huusin AI! Taisi tajuta, ettei se ollutkaan rehutuppo 😄
Sitten pari hiehoa ohitettuani, Maisa puri mua ranteeseen. Ajattelin, että jo nyt on kumma, kun Maisakin puree vaikkei sellaista ole ennen harrastanut.
Sitä, miksi Maisa puri, en tiedä. Halusiko se vain kokeilla, saako aikaan saman äänen kuin Onneton. Ei kuulunut AI!:ta, koska purema oli aika hellä 😉
Karsinassa on kasvamassa taas yksi purija. Hallava.

Maisa