Realisti

Tämä tyttö haettiin meille taluttamalla. Oli melkoinen yllätys, että se seurasi isäntää kuin koira vaikkei ollut ikinä pitänyt edes riimua. Yhtään se ei jarrutellut eikä yrittänyt rynniä menemään, kuten normaali vasikka. Silti se on täysin terve, ettei sen rauhallisuus mistään viasta johdu.
Realisti on hyvin kotiutunut, vaikka onkin varautunut.

Realisti

Tyttötrio

Näin pian tilanne muuttui. Nyt on Aaronilla tyttökavereita melkein joka sorkalle.
Naapuri soitti eilen, että pitäisi saada syntyville tilaa, ostatteko vasikoita? Jo vain!
Tehtiin nopsaan karsinaremontti valmiiksi, siirsin Aaronin sinne, että saatiin tilat uusille. Sitten lähdettiin hakemaan.
Kiiltäväkarvaisia ja hyvin kasvaneita holsteineja. Huomenna haetaan vielä yksi ayrshire.

Vein tänään jo yhtä tyttöä Aaronin seuraksi ulos, mutta siinä kävi niin kuin arvata saattaa. Kumpikin pelkäsi toistaan niin, että mun piti ottaa Aaron vauhdista kiinni, ettei uusi kaveri mene aidasta läpi. Täytyy pyytää isäntää kaveriksi, niin ei tarvitse yksin pidellä kahta.

RISTINOLLA ja RUU

RÄP

Tässä on vielä kuvat kahdesta aiemmin tulleesta

LEEA

RINKULA

Paineita

En vienyt Aaronia ulos toissapäivänä, kun oli niin kylmä pohjoistuuli, mittarikin näytti vain 12:sta plussaa 😨, eilen tuli sitten flunssa (siis mulle) ja kuumetta pukkasi, niin ei Aaron päässyt eilenkään ulos. Tänään on ollut jo huomattavasti parempi olotila ja sää, joten vein Aaronin ulos. Jestas sen kanssa! En meinannut millään saada riimunnarua irti, kun sillä oli niin kovat paineet vain mennä ja lujaa 😃 Annoin sen huidella sielä itsekseen ja menin siivoamaan sen karsinaa ja tekemään muita navettahommia sillä aikaa. Puolen tunnin päästä se oli jo rauhoittunut ja se antoi ensimmäisen kerran oikeasti kiltisti kiinni...

Punnittiin muuten Aaron täs yks päivä. Se on kasvanut reilun kilon päivävauhtia syntymästään 😊 Se on oikeasti kohta iso poika.

Ei vain näy

Alan kohta luopua toivosta saada Aaronille ikäisensä kaveri.
Välitysfirma vaan soittelee, että "-Niin kaksiko vasikkaa teille on tilattu?". "-Eikun seitsemän, joista kaksi on vasta tullut!". "-No laitan teidät listan ensimmäiseksi!". Ei vain näy ei kuulu.

Ai niin, enhän mä ole vielä edes kirjoittanut niistä kahdesta tulleesta... Toinen on ayrshire, jolle annettiin nimeksi Rinkula ja toinen on blondi, jolla oli nimi R19-Leea. Rinkula on pieni, joka kokonsa puolesta sopisi kyllä Aaronin kaveriksi, mutta se on aivan älyttömän arka. Aivan kuin ei olisi ihmistä ikinä nähnytkään. Isäntää se ei enää pelkää aivan kuollakseen, kun hän on siivonnut karsinaa ja yrittänyt siinä samalla kesyttää sitä. Mä saan hipaistua Rinkulaa, jos se ei huomaa mua ajoissa.
Leea ei ole sekään mikään taskuun laitettava, mutta antaa kyllä karsinan ulkopuolelta silitellä. Kuvia mulla ei nyt ole laittaa.

Navetassa on tehty hieman seinä- ja karsinaremonttia, nyt kun on siihen tilaisuus. Seiniäkin on tullut kalkittua.
Sontaovelle tein jo alkukesästä sellaisen...hmm...kuinka sen selittäisi, no se on kuin puoliovi, mutta  siinä on vain alaosa. Täytyy kyllä itsekin kehua, että se oli paras idea pitkään aikaan. Se on niin korkea, ettei edes lehmällä tule mieleen hypätä yli, mutta niin matala, että ilma vaihtuu ja pääskysten ei tarvitse pelätä jäävänsä oven rakoon. Löytyi sopivat vanhat saranatkin siihen latoa siivotessa kevätkesällä.