Poikiminen ja rehuntekoa

Viime keskiviikkona Natasha alkoi vihdoin ja viimein antaa merkkiä, että vasikka on tulossa.
Siirrettiin se puuaitaan, kun siellä ei sattunut olemaan muita niin saa rauhassa poikia ulkosalla.
Samaan paikkaan se marssii kuin viime kesänäkin, kun Lizzie syntyi.
Annettiin sille varoiksi tuubi kalsiumia ja jätettiin rauhaan.
Menin puolen tunnin päästä katsomaan onko homma edistynyt. Se makasi, mutta nousi ylös kun menin tarpeeksi lähelle. Istuin maahan muutaman metrin päähän ja juttelin sille mukavia.
Yhtäkkiä Natasha tuli viereeni, töytäisi mua turvalla polveen kuin merkiksi, kääntyi ja meni maata.
Katsoin kelloon, 17:14. Ponnistukset alkoi samantien ja sorkat tuli näkyviin. Isot sellaiset... En kuitenkaan puuttunut poikimiseen, koska vasikka näytti tulevan oikein päin. Kohta oli jo pääki pihalla ja lopulta koko vasikka. Katsoin kelloa, 17:20. Eli 6 minuuttia meni koko toimitukseen.
Natasha pomppasi kuin vietereillä ylös ja alkoi nuolemaan vasikkaa. Isäntäkin tuli juuri paikalle, kun vasikka tuli ulos ja kilvan kehuttiin emää.
Sukupuolta ei tarvinnut edes tarkistaa. Sen näki heti, että sonni sieltä tuli.
Hain lypsytarvikkeet ja tuttisangon, isäntä haki lehmälle juomista.
Lypsin vasikalle reilun litran terniä jonka se hanakasti joi. Sitten mentiin navettaan. Poika pahnoille ja äiskä viereen.
Yönavetalla tippui jo jälkeisetkin ja kaikki oli ok. Natasha sai mennä yöksi ulos.
Aamulla lypsin sen koneella ja vasikka joi taas kovin ahnaasti. On se reipas poika.
Kaikki on ainakin tähän asti mennyt hyvin mallikkaasti.

Poika sai nimekseen Pikku-Aaron.

Natasha ja Pikku-Aaron

Tänään tehdään aiv-rehut. Meinasi olla jo tuskaa, kun meidän pitkäaikainen paalari on myynyt kaikki vehkeensä pois, lupasi kyllä tulla lainavehkeillä, mutta sitten olikin tullut traktoriin joku vika ja sen takia piti purkaa puoli traktoria. Iski pienoinen paniikki, että mistäs toinen tilalle tähän aikaan, kun kaikki tekee yhtä aikaa ja heinäkin on jo kaadettu. Mutta kun tarpeeksi monta puhelua soitti, niin lopulta tärppäsi. Nyt vain odotellaan, että tulisivat niin kuin on sovittu...

Yksi rehumaista

LISÄYS: Paaleja tuli 138 kpl.

Hyvää tekevä vaikutus

Kun Puolukka tuli meille, se arasteli toista takajalkaa.
Kipua yritettiin paikantaa, mutta hankalahan se oli, kun välillä vaikutti, että syy on lonkassa, välillä reidessä, välillä ruununrajassa. Selän hierominen auttoi vain hetkellisesti.
Kokeiltiin viedä sitä ulos. Klempaten se sinne meni ja ekalla kerralla se tuotiin vielä navettaan takaisin, mutta seuraavana päivänä se käytti jalkaa jo paremmin. Siis nimenomaan käytti. Navetassa se on pääasiassa vain roikottanut takajalkaansa rentona ja siksi siitä tuli tietysti myös hyvin lihasköyhä.
Nyt viikkoa myöhemmin se pinkoo pellolla toisten kanssa samaa vauhtia. Oikein tekisi mieli soittaa Puolukan kasvattajalle, että haluaisiko hän ostaa hiehon takaisin.
Lizzie ei ole enää Mimerin kaveri, vaan on nyt lyöttäytynyt Puolukan kanssa yksiin.
Ehkä "Lissu" sai "Mimmistä" talven aikana tarpeekseen, kun joutui sen naamaa katselemaan päivästä toiseen. Se on hyvä vain, että Lissusta tulee sosiaalinen lehmän alku.

Lizzie ja Puolukka ruokalevolla

Mimer

Isäntä vei tänään Palleroa ulos. Ihan nätisti se osasi olla, kunhan sen eka sai navetasta ulos. Siinä tuli muutama hikipisara otsalle.

Pallero

Valkyriaa ei viety narulla. Laitoin vain varoiksi riimun päähän ja sitten ovet auki. Sinne ampaisi.... Ja hyvin näyttää viihtyvän 😊

Valkyria

En keksi hyvää otsikkoa

Nyt on saatu viisi hiehoa pysymään aidoissa. Tämä vuosi jää historian kirjoihin sillä, että yksikään hieho ei ole vielä tullut langoista läpi. Ei ole edes yrittänyt.
Sielä on nyt Pulla, Pilli, Mimer, MP Lizzie ja Puolukka.
Tietysti myös lehmät on pellolla yötä päivää.

Mimer

Natashan laskettu aika on ylihuomenna. Utare on alkanut kasvamaan, mutta en usko, että poikiminen tapahtuu ajallaan.