Pakkasukko

Pakkasukko on muistanu meitä Siperian aroilta taas ja seurauksena on jäätyneet vesiputket.
Onneksi ei sentään koko navetassa. Vain yhdessä osassa navettaa, mutta se tietää heti lisähommia.
Ei se sikäli mua haittaa, että tulee lisähommia, mutta olishan se kiva että hiehot saisi juotua aina kun on jano. Nyt ne on kantoveden varassa tämän päivän. Ja sitä on kyllä saanutkin kantaa.
Lämmintä vettä ne juo toki enemmän kuin kylmää.
Lämpöpuhaltimen kanssa on saanut tapella urakalla. Ensin ei pelannut johto ja sitten luultiin, että hajosi koko puhallin, mutta sieltä kärähtikin vain sulake. No sitten ei pelannut taaskaan johto... 😖
Lehmille olen kantanut lämmintä vettä jo useamman päivän "varmuuden vuoksi" vaikka vettä kyllä tulee automaatteihin, mutta juoko ne sitä tarpeeksi näin kylmällä... tuskin.
Ei käy kateeksi kylmäpihattojen isäntiä ja emäntiä.
Oikku-hieholla on nimensä mukaisesti omat oikkunsa juomisen suhteen. Aluksi se pelkäsi vesisankoa ihan kuollakseen, siitä hirvityksestä ei voinut juoda missään nimessä. Se joi kyllä sitten kun kaatoi automaattiin. Juotin välillä sen vierikavereita ja kun se lopulta tajusi, että sangosta todellakin voi juoda, se ryysti kuin ei olisi viikkoon saanu vettä.
Joka päivä ne tarkistetaan, että vettä tulee, joten sitä vaaraa ei ole, että ne olisi ilman vettä olleet.
Rehu on tietty myös jäässä vaikka kuivaa onkin ja sitä saa kärrätä selkä märkänä ruokintapöydälle sulamaan aina seuraavaa jakoa varten.
Aamulla kun tulin navetasta puolta tuntia normaalia myöhemmin, isäntä ihmetteli mikä näin kauan kesti. Sanoin, että se on tuo pakkanen ku teettää lisähommia.
Sormiakin pitää välillä käydä sulattamassa pannuhuoneessa, kun talvihanskat on niin onnettomat, ettei niissä näpit pysy lämpimänä.
Mutta se on elämä maalla tälläistä.
Luonnon kanssa eletään ja luonto se on joka tahdin määrää.

Porkkanaraastetta

Vein eilen Omarille, OMG:lle ja Onnettomalle porkkanaraastetta, joka jäi leipomisesta yli.
Luulin sen kelpaavan paremmin kuin hyvin, mutta ei. Koostumus oli niille jotain ihan järkyttävää. Annapas porkkanaa siivuina tai paloina, niin saa varoa, ettei sormet möyhenny samalla 😁

OMG ja Onneton

Lähdin käymään tänään möksällä ja siihen meidän pihaan tuli yhtäkkiä hevonen kärryt perässään. Oli sielä kärryissä kyllä kuskikin, ettei heppa ihan yksin ollu lähteny itseään lenkittämään 😉
Väistivät traktoria siihen pihaan. Se oli hieno suomenhevonen ja se pisti vähän miettimään, että olisiko nyt uuden hevosen aika. Siinä on vaan monta mutkaa matkassa ja suurin mutka niistä on raha... Pitäisi olla rahaa ostaa se hevonen ja tietysti sitten menee hevosen kustannuksiin rahaa. Olen ajatellut, että se hevonen kyllä löytää tiensä meille sitten kun on sen aika. Ehkä se ei sitten vielä ole... Meinasin sille hevosen kuskille (joka oli siis tuttu) sanoa, että "Nytkö toit mulle hevosen?", mutta hevosella oli niin kiire jatkaa matkaa, ettei siinä ehtiny ku tervehtiä.

Työhulluutta(-ko?)

Meillä on tänään ollut lomaa, on vielä huomennakin.
Ja mä olen nyt jo ihan vaikeuksissa.
Mun on todella hankala rentoutua, kun kello lähenee iltapäivällä puolta neljää. Jalat haluaisi viedä mua navetalle töihin.
Aamullakin oli tarkoitus nukkua myöhään, kun pitkästä aikaa on siihen mahdollisuus. Heräsin ennen kuutta...

Mua alkoi tosissaan ahdistaa, kun ei päässyt töihin, niin mies sanoi, että vie koira lenkille. No minä vein ja sinne jäi ahdistus, puoli metriseen hankeen 😌
Koira oli ihan intona, vaikka se oli koitua sille liian syväksi lumeksi. Sisulla se silti painoi eteenpäin ja päästiin metsään, jossa lunta ei ollu ku 10 senttiä.

Pian pääsee yönavettaa tekemään ja katsomaan rakkaita lehmiä ja nuorkarjaa 😙

Ehkä seuraavalla lomalla olisi parempi häipyä huitsin nevadaan.

Työntekijä

Uusi lomittaja kävi tutustumassa meidän työtapoihin ja eläimiin.
Me oltiin jo ehditty töitä aloitella, kun hänet oli lomatoimistosta määrätty tänne kello 6 ja me mennään jo 5:15. Eläimet kun vaativat sen totutun rytmin.

Lomittaja oli oma-aloitteinen eikä pelännyt tarttua työhön. Teki kaiken mitä käskettiin ja oli jo menossa ennenkö sai lauseen loppuun 😄
Lypsyhommatkin sujui hyvin, eikä hänellä ollut ennakkoluuloja suomenkarjaa kohtaan 👍 Kysyinkin onko suomenkarjaa monessakin navetassa, jossa hän on lomittanut... Yhdessä. Siis vain yhdessä... Sekin oli ollut mullitila, jonne oli tullut välityksestä yksi lsk-sonni. Oi voi...😦

Ensi viikolla lomittajalla on todellinen näytönpaikka, kun hänen pitää suoriutua töistä yksin.