Työ tekijäänsä opettaa

Tuo meidän vanha lehmä pisti meidät kinkkisen tilanteen eteen, kun se ei tehnytkään vasikkaa keväällä niin kuin luultiin. Toukokuussa piti tulla vasikka, mutta sitä ei koskaan tullut. Kesä meni kokonaan ilman kiimoja ja kävi useasti jo mielessä, että poisko tuo nyt pitää laittaa, kun ei ole ylimääräistä ruokaakaan talveksi? Nyt kun alkoi syksyttää, se alkoi valuttamaan maitoa. Ajattelin, että paras nyt sitten lypsää sitä, kun ei siitä ainakaan tuu mitään, että parsi alkaa lillumaan maidosta, kun Valkyriakin on laitettu sen viereen. Aloin viikko sitten lypsää sitä iltaisin. Jokunen litra sieltä tulee joka päivä, niin kuin köyhän miehen lehmästä eli kutusta 😃 Ja on ihan puhdasta, hyvän näköistä maitoa. Ajattelin ja sanoin siitä ääneenkin, että jos se vaikka tulisi kiimaankin kaupan päälle, nyt kun se on taas "oikea" lehmä.
Tänään, kun hain lehmiä illalla pellolta, Natasha hyppäsi Impin selkään!!! Ei mennyt kuin viikko ja pam! 💥 Se tuli kiimaan! Jipii, jipii, jipii!
Huomenna soitto siementäjälle ja sitten kädet kyynärpäitä myöten ristiin 💗
Aina oppii jotain uutta, vaikka sitten vain vaiston varassa.

Kävin ottamassa äsken vielä kuvankin todisteeksi 😁

Synttäreitä

Tein eilen uusia laminoituja nimikylttejä hiehoille ja huomasin siinä samalla, että McGarmiwa, Onneton ja Matami Huiski täyttää tänään vuoden. OMG täytti vuoden eilen. Tytöt sai hieman extra-apetta "lahjaksi". Kukaan ei niistä välitä suuremmin omenoista, niin niillä niitä on turha lahjoa.
Pandalla on synttärit perjantaina.

Nyt on ensimmäinen hallayö takana ja se taas muistuttaa inhottavalla tavalla lähestyvästä talvesta, pimeydestä, jäätyneistä näpeistä, liukkaista / kuraisista keleistä, laidunkauden lopusta ja muusta vastenmielisestä. Mutta näillä mennään.

Viimeinkin!

Perjantaina ajoi välitysauto pihaan. Se toi meille yhden ternivasikan ja kaksi teinivasikkaa.
Kun kuski avasi oven, sieltä kurkisti kolme valkopäätä 😍
Isäntä sanoi, että taitaa kaikki olla herefordeja, mutta mä sanoin, että sielä on kuule nyt ne mun kauan odottamani simmentalit, kun ne on noin vaaleanruskeita. Ja niinhän ne oli! Kolme vuotta niitä sai odottaa.
Aivan ihania kavereita, eikä edes kovin arkoja 😊 Siitä on hyvä alkaa niiden kanssa yhteistyö.
Pilli ja Pulla ovat simmentaleja ja Mimer on hereford.

PILLI

PULLA

MIMER

Epäonnea

Meille tuli torstaina kolme uutta vasikkaa. Kaksi isompaa ay-vasikkaa, Pilvi ja Pieni sekä ternivasikka Pötikkä.
Näin heti ovella, että "Jaahas, tämä pikkuneiti ei oo ok". Pötikkä laittoi heti makuulle omassa karsinassaan, Pilvi ja Pieni alkoi syödä omassaan.
Olin jo laittanut ternivasikkaa varten maidon lämpiämään ja hain sen, mutta sepä ei maistunut Pötikälle. No ei siinä ollu mitään ihmeellistä. Ajattelin sen saaneen ennen lähtöä kotonaan ruokaa, niin ettei se jaksa syödä.
Iltanavetalla sama juttu. Ruoka ei kelvannut eikä se enää noussut ylöskään tavallisella. Vaikka vasikka olisi miten kesy, ei ole normaalia, ettei se nouse ylös kun joku tulee karsinan laidalle. Ei se välittänyt edes oven avauksesta. Isännän kans mietittiin, että sillä voi olla virtsaumpi, että on saanut välitysautossa kylmää sen verran.
Nostettiin vasikka ylös, hierottiin vatsaa. Kun mitään ei tapahtunut, laitoin Pötikälle riimun ja vietiin se ulos. Laitettiin se seisomaan 10 senttiä korkean lavan päälle, niin että vain etujalat oli siinä lavan päällä. Sitten tuli vaahtokakka. Se ei kuitenkaan helpottanut vasikan oloa. Se kulki tosi haluttomasti, Joka askeleella sitä työntää eteenpäin. Vietiin takaisin karsinaan ja annettiin muutama hörppy maitoa tutista. Sekin oli työn ja tuskan takana.
Sama meno jatkui yö- ja aamunavetalla. Perjantaina menimme eläinlääkärin puheille. Vasikkaa näkemättä hän teki diagnoosin; ripulivaivoja. Ell antoi ripulilääkettä. Sitäkään vasikka ei tietenkään ilman pakkoa juonut. Taas käytiin ulkona Pötikän kanssa. Nytkin tuli vaahtokakka ja pissaliru. Mutta aamupäivän aikana vasikan kunto meni niin huonoksi, että oli otettava yhteys välittäjään joka neuvoi tilaamaan paikalle eläinlääkärin ja tarvitessa lopettamaan vasikan.
Eläinlääkäri tuli vasta illalla. Vasta nähtyään vasikan ja kuunneltuaan keuhkoja, hän teki uuden diagnoosin: keuhko- ja napatulehdus. Pötikkä sai monenlaista lääkettä. Mikään ei kuitenkaan muuttunut parempaan suuntaan.
Lauantaiaamuna, kun oli isännän aamuvuoro, Pötikkä oli kuollut yhtäkkiä hänen syliinsä kesken juoton.
Todella sääli, että tässä kävi näin. Pötikkä oli tosi hieno vasikka, siitä olisi varmasti kasvanut hieno hieho, jos asiat olisi mennyt toisin.

Opal...

Huomenna on se päivä kun Opal lähtee 😔 Lähtee kyllä 5 muutakin, mutta Opalin kohdalla on tapahtunut se mitä tässä hommassa ei saisi tapahtua. Olen kiintynyt siihen liikaa.
Toivoin jopa välillä, että sen myyjä soittaisi ja pyytäisi ostaa sitä takaisin lypsylehmäksi, mutta eipä niin käynyt. Eikä varsinkaan tässä rehutilanteessa.

Meillä tehtiin toinen rehusato, tavoite oli saada vähintään 60 paalta. Puolet tuli.
Naapuri onneksi tuli hätiin ja saadaan tehdä hänen apilapelloiltaan rehua lisäksi. Tulis nyt edes se toinen 30.

Opal

Te mitää tartte...

Sunnuntaina isäntä sai puinnit loppuun. Ohrasta tuli jopa tyydyttävä sato, mutta kaura jäi kauas tavoitteesta.
Toinen rehusato pitäisi tehdä, kun heinä alkaa jo ruskettua kuivuuden takia, mutta paalarilla on paalauskone rikki. 60 paalta pitäisi saada, mutta se on vaarassa jäädä haaveeksi. Se tietää taas sitä, että esim. Impin jatko meidän navetassa on vaakalaudalla. Yhtäkään ylimääräistä suuta ei ole varaa pitää talven yli, jos ruoka ei riitä 😢

Tänään sain lomatoimistolta tekstiviestin, että joulukuussa on pyydetty sunnuntai lomaa, teillä ei ole enää vapaita sunnuntaita, otatteko sen maksullisena? Heti kiehahti. Vai vielä maksullisena! Eikö tuo akka ole yhtään asioista perillä?
Laitoin vain viestin; "EI oteta maksullisena. Siirretään loma vain alkamaan päivää ennemmin". Isännällä on silloin tasaluku-synttärit, niin olis ollu kiva juhlia niitä ilman, että aamulla pitää itse navettaan.
Tuli viesti: "Valitettavasti lomaa ei voi lopettaa lauantaille. Laitetaanko alkamaan se keskiviikkona?" Silloin meinasi jo luuri lentää seinään.
On se varmaan mukavaa leikkiä pikkuhitleriä ja vain määrätä sieltä norsunluutornista, koska kukakin saa lomansa pitää. On tämä lapsellista.
Kesällä kun oli meidän häät, yksi vieraista kysyi: "Eikö teillä ole lomittajaa?". Sanoin, "ettei näin mitättömän asian takia lomaa saa. Aikataulut ei nyt sattunut osumaan kohdilleen vuosiloman kanssa". Mutta se on tällaista täälä ruohonjuuritasolla.

Sata salamaa iskee tulta

No ei nyt sata, mutta yksi.
Mä en osaa pelätä ukkosta, mutta kunnioitan kyllä luonnon voimia. Viime viikolla oli yhtenä päivänä ukkonen naapuripitäjässä, istuin terassilla kuuntelemassa jylhää jyrinää.
Yhtäkkiä näin silmäkulmastani välähdyksen, käänsin pään ja välähti toisen kerran. Salama iski aitalankaan, missä vieressä on hiehojen ja lehmien juoma-altaat ja heti perään korvia huumaava rätinä. Siinä kohtaa minäkin säikähdin ja vielä kun yksi hiehoista huusi. Ajattelin, että nytkö lähti hieholta henki!? Juoksin takamarkille, mutta kaikki hiehot ja lehmät oli ok. Kai sielä oli vain kans pelästytty ääntä. Mutta mikä tuuri, ettei niistä yksikään ollut juuri silloin juomassa, kun ne näillä helteillä käy vähän väliä ryystämässä.
Juoksin siitä sitten isännän luo, joka oli huoltamassa puimuria. Sanoin, että "Nyt pois täältä, ennenkö se iskee puimuriin". Meidän päällä ei ollut edes pilviä, eli se salama tuli kirjaimellisesti kirkkaalta taivaalta.
Myöhemmin samana päivänä luettiin netistä, että salama oli tappanut 2 lehmää jossain...oliko se Mikkelissä? 😟 Ne muuten usein on kuollut metsikköön nuo salaman tappamat eläimet.

Mutta sitten jotain mukavampaa. Olen käynyt muutaman kerran Lizzien kanssa ulkona. Kamera vaan ei oo ollu mukana, koska se tuskin kestäisi sitä menoa 😁 On siinä tarmoa pienessä paketissa!
Mennä viipottaa aivan päättömänä. Eilen oli niin kuuma, etten jaksanu juosta sen perässä, niin kokeilin päästää sen irti. Menee sitte aitojen läpi jos on mennäkseen, mutta ei mennyt. Pysähtyi aina ennen aitaa. Toki olen sitä(kin) opettanut äänimerkeille, kuten normaalistikin näkevää vasikkaa, mutta sitä en tiedä miten hyvin on oppinut yhdistämään. Huudan STOOOOP! aina kun aita alkaa lähestyä. Muuten kaikki menee sen kanssa mallikkaasti, mutta sen pitää välillä näyttää jääräpäisyyttään peruuttamalla. Ja se sitte peruuttaa vaikka kilometrin jos se sille päälle sattuu. Yleensä se tekee sitä aina silloin kun pitäisi takaisin navettaan mennä.

Eilen alkoi puintikausi. Kaura tuleentui ennen aikojaan kuivuuden takia, eikä sadolla voi tänä vuonna hehkuttaa, tuskin edes mainita. Ohra näyttää paremmalta, mutta ei yhtä hyvältä kuin kunnollisena vuotena. Ainut poitiivinen asia on, ettei sitä tarvitse kauaa kuivata eli tulee säästöä polttoainekuluissa.