maanantai 27. elokuuta 2018

Epäonnea

Meille tuli torstaina kolme uutta vasikkaa. Kaksi isompaa ay-vasikkaa, Pilvi ja Pieni sekä ternivasikka Pötikkä.
Näin heti ovella, että "Jaahas, tämä pikkuneiti ei oo ok". Pötikkä laittoi heti makuulle omassa karsinassaan, Pilvi ja Pieni alkoi syödä omassaan.
Olin jo laittanut ternivasikkaa varten maidon lämpiämään ja hain sen, mutta sepä ei maistunut Pötikälle. No ei siinä ollu mitään ihmeellistä. Ajattelin sen saaneen ennen lähtöä kotonaan ruokaa, niin ettei se jaksa syödä.
Iltanavetalla sama juttu. Ruoka ei kelvannut eikä se enää noussut ylöskään tavallisella. Vaikka vasikka olisi miten kesy, ei ole normaalia, ettei se nouse ylös kun joku tulee karsinan laidalle. Ei se välittänyt edes oven avauksesta. Isännän kans mietittiin, että sillä voi olla virtsaumpi, että on saanut välitysautossa kylmää sen verran.
Nostettiin vasikka ylös, hierottiin vatsaa. Kun mitään ei tapahtunut, laitoin Pötikälle riimun ja vietiin se ulos. Laitettiin se seisomaan 10 senttiä korkean lavan päälle, niin että vain etujalat oli siinä lavan päällä. Sitten tuli vaahtokakka. Se ei kuitenkaan helpottanut vasikan oloa. Se kulki tosi haluttomasti, Joka askeleella sitä työntää eteenpäin. Vietiin takaisin karsinaan ja annettiin muutama hörppy maitoa tutista. Sekin oli työn ja tuskan takana.
Sama meno jatkui yö- ja aamunavetalla. Perjantaina menimme eläinlääkärin puheille. Vasikkaa näkemättä hän teki diagnoosin; ripulivaivoja. Ell antoi ripulilääkettä. Sitäkään vasikka ei tietenkään ilman pakkoa juonut. Taas käytiin ulkona Pötikän kanssa. Nytkin tuli vaahtokakka ja pissaliru. Mutta aamupäivän aikana vasikan kunto meni niin huonoksi, että oli otettava yhteys välittäjään joka neuvoi tilaamaan paikalle eläinlääkärin ja tarvitessa lopettamaan vasikan.
Eläinlääkäri tuli vasta illalla. Vasta nähtyään vasikan ja kuunneltuaan keuhkoja, hän teki uuden diagnoosin: keuhko- ja napatulehdus. Pötikkä sai monenlaista lääkettä. Mikään ei kuitenkaan muuttunut parempaan suuntaan.
Lauantaiaamuna, kun oli isännän aamuvuoro, Pötikkä oli kuollut yhtäkkiä hänen syliinsä kesken juoton.
Todella sääli, että tässä kävi näin. Pötikkä oli tosi hieno vasikka, siitä olisi varmasti kasvanut hieno hieho, jos asiat olisi mennyt toisin.

1 kommentti:

  1. :( Kuolemat on vaikeita kestää, siksi minusta ei varmaan olis ehkä tullukaan emäntää maatilalle, jos joku isäntämies olis minut bongannut.
    Mun lomituspaikassa oli viiden päivän ikäinen vasikka, joka ei juonut, letkuttaa piti pari litraa aamuin illoin. Kyseenalaistin hommaa emännälle (sen ikäisestä alkaa olla jo vastusta tällaselle kakkoslaadun karjakolle, jonka lihakset on surkastunu, ja tarttishan se kasvaakseenkin vähän enemmän maitoa) mutta se sanoi eläinlääkärin sanoneen, että seitsemän päivää voi letkuttaa. Ihana, kaunis, hyväntuoksuinen pieni lehmä ♥

    VastaaPoista