Peltohommia ja uusi tuttavuus

Jo viikko sitten isäntä aloitti peltohommat.
Ensin lantapatterin levitys peltoon, heti perään kyntö. Yhtenä päivänä äestystä, välillä kyntöä ja taas äestystä.
Ensimmäiset kauran siemenetkin on jo laitettu maanpoveen ja eilen ajettiin tunkio pellolle, taas kyntöä ja heti perään äestystä.
Tänään on taas ohjelmassa äestystä ja mahdollisesti kylvöä.
Ei oo isäntää paljoa näkynyt kotona. Syömässä ja nukkumassa käy.
Nyt jurppii entistä enemmän, kun en voi vieläkään osallistua navettahommiin. Onneksi meillä ei oo mitään satojen hehtaarien tilaa.
Ylihuomenna isäntäkin saa nukkua hieman tavallista myöhempään, kun tulee lomittaja.
Lomittajakin taas vaihtui... Hän kävi eilen illalla tekemässä isännän kanssa iltanavetan ja siis samalla opettelemassa navetan työjärjestyksen. Minäkin sielä hiippailin mukana, vaikka sairaslomalla olen. En halua olla sellainen suuri ja tuntematon emäntä vaikken töihin voi osallistuakaan.
Silloin kun itse olin lomittajana, oli paikkoja joissa emäntä ei näyttäytynyt ollenkaan. Eihän se tietysti mikään pakko ole, mutta olisi ollut kiva oppia tuntemaan kumpikin isäntäväestä.
Me tultiin ihan hyvin juttuun, eikä eläimetkään hänen kovaa ääntään pahemmin pelännyt 😄
Siitä annoin lomittajalle ison peukun, kun tunnisti lehmät heti alkuperäiskarjaksi ja kehui niitä mukaviksi eläimiksi. Pohjois-suomenkarjaa hän ei niin kovasti fanita, kun niillä on pienet ja vilkkaat sorkat. No, meillä ei niitä enää olekaan.

Se tunne, kun...

....viimein tuntee itsensä hyödylliseksi on ihana.
Eilen illalla tunsin itseni jo siinä määrin hyväkuntoiseksi, että ajattelin mennä isännän avuksi navettaan.
Kun isäntä sai meidän ainokaisen lypsyssä olevan lehmän lypsettyä, minä pesin koneet 😁
Siinä ei tarvitse nostaa mitään yli kilon painoista, niin uskalsin kokeilla sujuuko se ja sujuihan se!
Isäntäkin tykkäsi, kun ei niin hirveesti fanita tuota koneen lypsyä 😊
Pian menee toinenkin lehmä umpeen, niin sitten mulla ei taas oo sielä mitään tekemistä paitsi katsella vierestä kun toinen rehkii.

Ikävä töihin

Terveisiä sairaslomalta...
Olen ollut saikulla nyt reilun viikon ja ihan tympääntynyt, kun ei saa mitään tehdä... Sairasloma loppuu vasta toukokuun lopussa. Tänään lääkärikin vielä soitti, että uusi leikkaus odottaa, teki mieli huutaa, että EI HELV... OO TOTTA!
Nyt mietityttää, saanko vasikoita tänä kesänä ulos ollenkaan 😖 Aidat vaatii kuitenkin kunnostamista, mutta kun mun ei saa nostaa kiloa enempää, niin milläs siinä aitaa korjaat. Navetastakin on pysyttävä pois 😞 No en kyllä ihan kokonaan ole navetasta pois pysyny... Pakko mun on käydä noita elukoita katsomas edes silloin tällöin.

Lehmien ilmeet oli aika ihanat kun näkivät mut monen päivän tauon jälkeen. Katsoivat silmät ymmyrkäisinä, että MISSÄ sä oot ollu kun ei oo näkyny?? 😍

Ihan selvästi niillä oli ollu ikävä💙

Osa hiehoista pelkäs, hassut. Mulla oli oudot vaatteet ja liikuin hitaasti, niin kai se järkytti niitä. Mutta nämä kaksi ipanaa ei pelänny:

Pököö ja Maisa olis varmaan syönyt mut elävältä jos olis vain saanut 😀

Ei tässä nyt auta itku markkinoilla, se on nyt oltava kuten lääkäri määrää. Toivottavasti ne saa vielä meikäläisenkin kuntoon. 

Kultakimpale

Silloin kun Nanna ja Niisku myytiin, niiden tilalle siirrettiin Altai ja M.P. Valkyria.
Toisin sanoen Valkyria on nyt lehmien vieressä, että saa opetella lypsylehmän arkeen jo heti nuoresta.
Tähän asti on ainakin vaikuttanut hyvältä. Se ei potki eikä riehaannu mistään. Ei se silti pystyyn kuollutkaan ole.
Altai on sille hyvä kaveri, kun se on ayrshireista rauhallisimmasta päästä. Valkyria näkee siitä Opalin, viime kesäisen laidunkaverinsa.
Sehän on aina hieman arvoitus, kun käyttää isänä nuorsonnia, että miten se vaikuttaa vasikan luonteeseen, mutta Valkyria vaikuttaa ihan selväpäiseltä edelleen. On kuin emänsä pienoiskoossa. Se onkin ainoa asia joka kaihertaa mieltä, nimittäin se pienoiskoko. Onhan sillä vielä aikaa kasvaa, mutta luulenpa, että tästä ei mitään isoa lehmää tule.
Tästä aiheesta onkin ollut puhetta maatiaispiireissä, kun lehmät on vuosien saatossa pienentynyt.
Joku sanoi, ettei yhtäkään alle 135 senttistä saisi käyttää jalostukseen, mutta kyllä minä oon sitä mieltä, ettei tässä tilanteessa ole varaa kikkailla sen asian kanssa. Puhtaiden lsk-eläinten määrä jatkaa laskuaan, niin mielestäni kaikki kynnelle kykenevät tulee käyttää lisääntymiseen.
Se on vain suuri epäkohta, että jotkut seminologit ovat hävittäneet vanhat lsk-sonnien siemenet.
Kyllä siinä tekis mieli ottaa semmaria niskasta kiinni ja vähän ravistella, että mitä v*ttua oot menny tekemään!!?!
Uusimmassa käyttösonnilistassa oli mielenkiintoinen uutuus; Tuomen Niitti. Jostain olin kyllä lukevinani, ettei se ole puhdasrotuinen. Taustalta löytyy holsteinia. Mutta siitähän sitä kokoa voisi saada vasikkaan...

Kaveri

Se puuttuva toinen vasikka tuli eilen ja Pököö sai kaverin.
Nyt oli lehmävasikka, vaan ei vieläkään blond d'aguitaine vaan ayrshire...
Nimi on Maisa. Meillähän on ollut jo Maisa, mutta ei nyt muuteta sen nimeä, kun ne ei ole yhtäaikaa ja nimi on ihan kiva.
Se oli jo eilen illalla vapaana Pököön kans käytävällä ja aikansa paikkoja tutkittuaan, löytyi se kaasukin 😄
Tämäkin vasikka on saanut lähtöpaikassaan erinomaista käsittelyä, kun on niin mukavan luontoinen. Seurallinen, ei yhtään arka eikä vihainen.
Pököötä pelotti aluksi oudon hajuinen karsinakaveri, mutta parissa tunnissa niistä tuli jo kaverit 👍 Sopivat tosi hyvin yksiin vaikka Maisa on kuukautta vanhempi.

Pököö

Tilattiin kaksi uutta blondi-ternivasikkaa, mutta koska toiselta ilmoitetulta olikin löytynyt pallit, saimme vain yhden. Eikä tämäkään mikään blondi ollut vaan angus...joita meille ei tarvitsisi tuoda enää yhtäkään.
Tällä oli ikää 15 vrk:tta tullessaan torstaina. Oli aluksi aika arka, mikä on ihan normaalia, mutta jo seuraavana päivänä vasikka oli kotiutunut ja antoi rapsutella.
Päästin sitä pe-illalla käytävälle juoksemaan. Karsinan ovi sai olla kauan auki, mutta vasu ei vain tullut karsinasta pois. Lopulta kävin tuuppaamassa sen pois karsinasta.
Sanoin sille, että kun kerran meet juoksemaan ja huomaat kuinka kivaa se on niin sä haluat joka askareskerta käytävälle. Ja niinhän siinä kävi 😃
Tänään päivänavetalla vasikka kulki isännän perässä kuin se olisi ollut aina meillä. Rohkea tyttö loppujen lopuksi.

PÖKÖÖ

Papereita

Nanna ja Niisku lähtee tänään ja sen takia on taas papereiden täyttöä.
Lähtö pitää merkitä kymmeneen eri paperiin.
Meillä ei ole enää käytössä sähköinen ilmoitusmuoto, vaan kaikki tehdään paperilla/puhelimella.
En tiedä mitä tuo sähköinen palvelu nykyään maksaa, mutta tyyris se oli jo silloin, kun meillä oli vielä lypsykarjaa enkä usko hinnan ainakaan laskeneen.
Minkähänlaista se mahtaa ulkomailla olla? Pitääkö muissa maissa tehdä tälläisiä ilmoituksia?
Pitää tehdä ilmoitus laskentakeskukselle, omat eläinluettelot pitää päivittää, merkitä rekisteröintikortteihin lähtöpäivät ja teurastamo vaatii ketjuinformaation, jossa pitää todistaa mm. se ettei eläin ole syönyt GM-rehua (tai jos on syönyt niin sekin pitää ilmoittaa).
Itse olen ollut aina tarkka näiden papereiden täyttämisessä, varsinkin jos meiltä on lähtenyt välitykseen vasikoita. Kirjoitin aina tarkkaan, mitä vasikka on syönyt/juonut, montako kertaa päivässä ja mainitsin jos on ollut ulkona jne. Siksi välillä niin sieppaa, kun meille tulee välityksestä vasikka jolla on mukana rekisteröintikortti, johon ei ole merkitty kuin syntymäaika.
Se olisi vasikan kannalta todella hyvä, että edes hieman laitettaisiin merkintää mitä se on syönyt. Ei tarvitsisi niin varovasti aloittaa syöttöä, että jos se onkin saanut jotain ihan muuta.
Mutta nyt jatkan papereiden täyttöä.