Jo viikko sitten isäntä aloitti peltohommat.
Ensin lantapatterin levitys peltoon, heti perään kyntö. Yhtenä päivänä äestystä, välillä kyntöä ja taas äestystä.
Ensimmäiset kauran siemenetkin on jo laitettu maanpoveen ja eilen ajettiin tunkio pellolle, taas kyntöä ja heti perään äestystä.
Tänään on taas ohjelmassa äestystä ja mahdollisesti kylvöä.
Ei oo isäntää paljoa näkynyt kotona. Syömässä ja nukkumassa käy.
Nyt jurppii entistä enemmän, kun en voi vieläkään osallistua navettahommiin. Onneksi meillä ei oo mitään satojen hehtaarien tilaa.
Ylihuomenna isäntäkin saa nukkua hieman tavallista myöhempään, kun tulee lomittaja.
Lomittajakin taas vaihtui... Hän kävi eilen illalla tekemässä isännän kanssa iltanavetan ja siis samalla opettelemassa navetan työjärjestyksen. Minäkin sielä hiippailin mukana, vaikka sairaslomalla olen. En halua olla sellainen suuri ja tuntematon emäntä vaikken töihin voi osallistuakaan.
Silloin kun itse olin lomittajana, oli paikkoja joissa emäntä ei näyttäytynyt ollenkaan. Eihän se tietysti mikään pakko ole, mutta olisi ollut kiva oppia tuntemaan kumpikin isäntäväestä.
Me tultiin ihan hyvin juttuun, eikä eläimetkään hänen kovaa ääntään pahemmin pelännyt 😄
Siitä annoin lomittajalle ison peukun, kun tunnisti lehmät heti alkuperäiskarjaksi ja kehui niitä mukaviksi eläimiksi. Pohjois-suomenkarjaa hän ei niin kovasti fanita, kun niillä on pienet ja vilkkaat sorkat. No, meillä ei niitä enää olekaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti