Työhulluutta(-ko?)

Meillä on tänään ollut lomaa, on vielä huomennakin.
Ja mä olen nyt jo ihan vaikeuksissa.
Mun on todella hankala rentoutua, kun kello lähenee iltapäivällä puolta neljää. Jalat haluaisi viedä mua navetalle töihin.
Aamullakin oli tarkoitus nukkua myöhään, kun pitkästä aikaa on siihen mahdollisuus. Heräsin ennen kuutta...

Mua alkoi tosissaan ahdistaa, kun ei päässyt töihin, niin mies sanoi, että vie koira lenkille. No minä vein ja sinne jäi ahdistus, puoli metriseen hankeen 😌
Koira oli ihan intona, vaikka se oli koitua sille liian syväksi lumeksi. Sisulla se silti painoi eteenpäin ja päästiin metsään, jossa lunta ei ollu ku 10 senttiä.

Pian pääsee yönavettaa tekemään ja katsomaan rakkaita lehmiä ja nuorkarjaa 😙

Ehkä seuraavalla lomalla olisi parempi häipyä huitsin nevadaan.

Työntekijä

Uusi lomittaja kävi tutustumassa meidän työtapoihin ja eläimiin.
Me oltiin jo ehditty töitä aloitella, kun hänet oli lomatoimistosta määrätty tänne kello 6 ja me mennään jo 5:15. Eläimet kun vaativat sen totutun rytmin.

Lomittaja oli oma-aloitteinen eikä pelännyt tarttua työhön. Teki kaiken mitä käskettiin ja oli jo menossa ennenkö sai lauseen loppuun 😄
Lypsyhommatkin sujui hyvin, eikä hänellä ollut ennakkoluuloja suomenkarjaa kohtaan 👍 Kysyinkin onko suomenkarjaa monessakin navetassa, jossa hän on lomittanut... Yhdessä. Siis vain yhdessä... Sekin oli ollut mullitila, jonne oli tullut välityksestä yksi lsk-sonni. Oi voi...😦

Ensi viikolla lomittajalla on todellinen näytönpaikka, kun hänen pitää suoriutua töistä yksin.

Tulisilla hiilillä

Olen ollut tuon tupakoira Sissin kans ihan tulisilla hiilillä maanantaista asti, kun isäntä lähti Tays:iin.
Hänelle tehtiin eilen sydämen ablaatio ja tietysti on jännitetty (liki panikoitu), miten se menee.
Sissi on niin isännässä kiinni, että sille on ollut rankkaa, kun autoja menee ohi, mutta isäntä ei vaan tuu kotiin.
Maanantaina, kun isäntä lähti jo aamulla, tunnit tuntui venyvän ihan mahdottomiksi. Koira kitisi ja juoksi aina ikkunalle tai ovelle, kun vähäkin kuului jotain ja lenkiltä on pitänyt tulla äkkiä kotiin, josko se jo olisi tullut.
Nyt kun isäntä on tulossa kotiin, Sissi on jo luopunut toivosta ja nukkuu kaikki väliajat* omassa sängyssään.
(*Sissi on askareiden ajan aina hiirijahdissa navetalla)

Mutta onpa taas tullut huomattua millainen henkireikäkin karja voi olla. Olen tehnyt yksin askareet, sijaisapulomitus on kallista ja tässä tapauksessa turhaakin.
En ole pitänyt minkäänlaista kiirettä askareilla, vaan olen samalla tappanut aikaa, kun tuvassa tulee vain murehdittua asioita.
Kaikki eläimetkin on olleet niin ihania, ettei ne oo järjestänyt pienintäkään ikävää yllätystä, vaan kaikki on mennyt oppikirjan mukaan 💓

Sissi

Vaikutteita

Meille tuli jo monta päivää sitten uusia vasikoita.
Ja kuin toiveeni olisi kuultu, saatiin kaksi herefordia 😍
Toinen on kuin edesmennyt Nökö, mutta vain luonteeltaan. Kovin utelias, mutta toistaiseksi ei ole juurikaan antanut koskea. Se on puoliksi ay. Toinen hereford on puoliksi holstein, että siitä taitaa olla tulossa talon kokoinen järkäle. Sen kanssa kannattaa olla hyvissä väleissä.
Vain yhdellä oli nimi: Onni. Mun mielestä Onni sopii nimeksi vain sonnille, meillä on ollutkin Onni-sonni, joten nimi muutettiin.
Harry Potter-elokuvista on saatu vaikutteita 😋

MATAMI HUISKI blonde d'aquitaine

takana MCGARMIWA, edessä PANDA hereford

TÄLLIPAJU aberdeen angus

Muutoksen tuulia

Lomatoimisto muisti meitä eilen kirjeellä.
Ilmoitusluontoisesti kerrottiin, että meidän monivuotinen lomittaja on syrjäytetty...
Helmikuun loman tulee tekemään joku uusi ja meille tuntematon lomittaja.
Hän tulee ensin viikkoa ennen varsinaista lomaa opettelemaan navetan tavoille.

Tämä tieto oli pienimuotoinen järkytys, joskin odotettavissa, onhan lomittajallamme jo ikää. Sitä on vain ikävä luopua luotettavasta ja ammattitaitoisesta vakilomittajasta.

Ennen tuota meidän vakilomittajaa, kun meillä oli vielä lypsykarjaa navetallinen, meillä oli jos jonkinmoista "lomittajaa". Yksikin sanoi jo heti kättelyssä: "En ole 30:een vuoteen nähny lehmää ja maanantaina alkaa puutyökurssi jolle olen menossa". Monta sellaista oli, joita ei kiinnostanut työt. Viimeistään seuraavana päivänä jäätiin syystä tai toisesta sairaslomalle. Lähde siinä sitten pois kotoa ja jätä karja oman onnen nojaan.
Siksi olen siis skeptinen uusien lomittajien suhteen.

Mutta ei teilata ennenkö on nähty maistuuko työt uudelle työntekijälle.

Dominoefekti

Torstaina lähti 6 suurinta viimeiselle matkalle.
Myös meidän ihanat herefordit Nökö ja Noppa 😢 Muita olivat Elsa (hol), Niittyleinikki (ay), Ännö (ab) ja Neljän Suora (ay).
Sen jälkeen on siirretty 13 eri eläintä uusiin paikkoihin 😀
Helpoin oli siirtää meidän ainoa sonni, Rodney (Lsk). Laitoin sille riimun karsinan ulkopuolelta ja sitten isäntä vain talutti sen uuteen paikkaan. Rodney ei riehunut, potkinut eikä vääntänyt yhtään. On se sellainen kullanmuru 💖
Pahin siirrettävä oli Himu (li), jota sai varoa, kun sille yritti riimua, koska se yritti mennä katon läpi. En ole koskaan nähnyt yhdenkään hiehon hyppäävän niin korkealle. Se meni nurkkaan ja hyppi siellä seinää vasten. Siinä on vaarana, että se kaatuu selälleen ja siitä ihmisen päälle...
Katto on onneksi korkealla, jotta ei saanut päätään lyötyä.
Sitä ihmettelin, kun olin luullut Altain (ay) olevan helppo nakki siirtää, mutta ei, se väänsi ja käänsi ja teki asiasta ihan hitokseen hankalaa.
Sen karsinakaveri Armory (li) oli taas ihan taskuun laitettava, vaikka se on aina ollut arempi... Ei ole hiehoa karvoihin katsominen.
Muut siirretyt on Ässä (ba), Osmium (ay), Odessa (ay), Ohitus (ay), Opal (ay), Ohari (ba), Oprah (ay), Otava (hol) ja Optimaalinen (ay).

Sorkkien putsausta

Se alkaa tämä vuosi olla tässä.
Todella onneton syksy ja sadonkorjuu nyt päällimmäisenä mielessä.
Mitä tässä on vanhan kansan merkkejä tutkaillut, niin ensi vuodesta ei tulisi laihaa vaan vilja kasvaa, kesä on kesä, talvi on talvi ja marjasatokin mukavanlainen.
Nyt vähän jännittää tuleeko usva uunnavuonna. Ei pitäisi kun säätietoja katsoo.

Laitettiin lehmät eilen ulos. Kuvia ei valitettavasti ole, koska ne päästettiin irti hetken mielijohteesta enkä siitä sitten viitsinyt kameraa lähteä etsimään. Mutta voin kertoa, ettei meidän 14 vee Impi näytä vanhuuden merkkejä 😁 Sielä se viskoi takapäätään yli puolta nuoremman Natashan kanssa.
Sorkat putsaantui puolikovassa hangessa kiiltäviksi. Nyt on hyvä ottaa uusi vuosi vastaan puhtain sorkin 🐮

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2018!