Tulisilla hiilillä

Olen ollut tuon tupakoira Sissin kans ihan tulisilla hiilillä maanantaista asti, kun isäntä lähti Tays:iin.
Hänelle tehtiin eilen sydämen ablaatio ja tietysti on jännitetty (liki panikoitu), miten se menee.
Sissi on niin isännässä kiinni, että sille on ollut rankkaa, kun autoja menee ohi, mutta isäntä ei vaan tuu kotiin.
Maanantaina, kun isäntä lähti jo aamulla, tunnit tuntui venyvän ihan mahdottomiksi. Koira kitisi ja juoksi aina ikkunalle tai ovelle, kun vähäkin kuului jotain ja lenkiltä on pitänyt tulla äkkiä kotiin, josko se jo olisi tullut.
Nyt kun isäntä on tulossa kotiin, Sissi on jo luopunut toivosta ja nukkuu kaikki väliajat* omassa sängyssään.
(*Sissi on askareiden ajan aina hiirijahdissa navetalla)

Mutta onpa taas tullut huomattua millainen henkireikäkin karja voi olla. Olen tehnyt yksin askareet, sijaisapulomitus on kallista ja tässä tapauksessa turhaakin.
En ole pitänyt minkäänlaista kiirettä askareilla, vaan olen samalla tappanut aikaa, kun tuvassa tulee vain murehdittua asioita.
Kaikki eläimetkin on olleet niin ihania, ettei ne oo järjestänyt pienintäkään ikävää yllätystä, vaan kaikki on mennyt oppikirjan mukaan 💓

Sissi