Alan kohta luopua toivosta saada Aaronille ikäisensä kaveri.
Välitysfirma vaan soittelee, että "-Niin kaksiko vasikkaa teille on tilattu?". "-Eikun seitsemän, joista kaksi on vasta tullut!". "-No laitan teidät listan ensimmäiseksi!". Ei vain näy ei kuulu.
Ai niin, enhän mä ole vielä edes kirjoittanut niistä kahdesta tulleesta... Toinen on ayrshire, jolle annettiin nimeksi Rinkula ja toinen on blondi, jolla oli nimi R19-Leea. Rinkula on pieni, joka kokonsa puolesta sopisi kyllä Aaronin kaveriksi, mutta se on aivan älyttömän arka. Aivan kuin ei olisi ihmistä ikinä nähnytkään. Isäntää se ei enää pelkää aivan kuollakseen, kun hän on siivonnut karsinaa ja yrittänyt siinä samalla kesyttää sitä. Mä saan hipaistua Rinkulaa, jos se ei huomaa mua ajoissa.
Leea ei ole sekään mikään taskuun laitettava, mutta antaa kyllä karsinan ulkopuolelta silitellä. Kuvia mulla ei nyt ole laittaa.
Navetassa on tehty hieman seinä- ja karsinaremonttia, nyt kun on siihen tilaisuus. Seiniäkin on tullut kalkittua.
Sontaovelle tein jo alkukesästä sellaisen...hmm...kuinka sen selittäisi, no se on kuin puoliovi, mutta siinä on vain alaosa. Täytyy kyllä itsekin kehua, että se oli paras idea pitkään aikaan. Se on niin korkea, ettei edes lehmällä tule mieleen hypätä yli, mutta niin matala, että ilma vaihtuu ja pääskysten ei tarvitse pelätä jäävänsä oven rakoon. Löytyi sopivat vanhat saranatkin siihen latoa siivotessa kevätkesällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti