Kuin salama kirkkaalta taivaalta

 Viime viikon tiistain ja keskiviikon välisenä yönä meidän tallissa tapahtui jotain, en tiedä mitä. Mutta meidän rakas tammavanhus oli kaatunut karsinassaan ja piti hirvittävää kolinaa yrittäessään päästä ylös. Yritykseksi se jäi. Hevonen rauhoittui jonkin ajan kuluttua, mutta jäin sen viereen istumaan ja vahtimaan, että aamuvuorossa oleva isäntä pääsi vielä tunniksi nukkumaan.
Aamulla ei mikään ollut muuttunut. Siispä soitto eläinlääkärille, joka käski antaa vaan särkylääkettä. Ei se tullut edes katsomaan potilasta. Eihän ne särkylääkkeet mitään auttanu. Tuntui aivan hullulta syöttää sille hevoskuuri Ketorinia, kun toinen on kuin lehmä poikimahalvauksessa.
Keskiviikkona sitä yritettiin monta kertaa kääntää ettei makaisi koko ajan samalla kyljellä, mutta kyllähän se osoittautui huomattavasti vaikeammaksi kuin mitä oli kuviteltu. Se saatiin nousemaan istuvaan asentoon, mutta siitä se sitten aina kellahti takaisin samalle kyljelle.
Ruokahalu pysyi hyvänä ja se joikin ihan normaalisti kun sangolla tarjottiin vettä. Porkkanat oli sen herkkua loppuun asti.
Torstaiaamuna sen kunto oli selvästi heikompi, se reagoi kyllä ääneeni, mutta vaikutti siltä ettei se nähnyt enää kunnolla ja sen vain sanon, että sillä hevosella oli näkö vailla vertaa.
Yritettiin sitä vielä torstainakin kääntää mutta ei se tuottanut tulosta. Oli tehtävä se kaikkein vaikein päätös ja päästettävä se tuskistaan.
Rita oli meidän ensimmäinen oma hevonen, 13:sta vuodessa siihen hitsauduttiin yhteen ja nyt kun sitä ei enää ole, elämästä ja arjesta on iso pala pois. Oli todella tuskaa katsoa toisen kärsimystä, kun itse ei voinut juurikaan auttaa. Toisaalta lopettamispäätös oli helppo tehdä, koska tiesi ettei Rita siitä enää nouse ja sillä on hirvittäviä kipuja, mutta toisaalta kun se luopuminen on aina niin vaikeaa...
Näin jälkeenpäin olen epäillyt sillä olleen cushing tai jotain muuta aivosairautta.

Rita 1988-2017

Lemmuskit

Ajattelin esitellä tässä meidän lehmät.

M.P. IPSWICH
Isä: Koivikon Jymy sss 14013 C emä: M.P. Ichiban Ei: Hauskan Apuva sss 13935 D

Syntynyt 1.3. 2003 Rotu: Länsisuomenkarja

Jälkeläiset:
2005 s. Texas Cowboy isä: Tienvieren Palle s 14246 B
2006 l. M.P. Minni isä: Pesosen Mikki sss 14077 C
2007 s. M.P. Manu isä: Suopirtin Hopea isk 14005 C
2008 s. M.P. Kurko isä: Hulikan Pyry sss 14149 D
2009 s. M.P. Arsenal isä: Sipilän Pinssi sss 14158 D
2010 s. M.P. Huithapeli isä: Toivolan Ylpeys s 14387 B
2011 l. M.P. Pepita isä: Riikolan Akapeetus sss 14673 D
2012 s. M.P. Bolton isä: Hulikan Uurastus s 14350 D
2013 l. MP Kastanja isä: Rajakallion Vesseli sss 14361 B
2014 l. MP Savannah isä: Lorabar Mighty Prince Ab 87474
2015 s. MP Ikaros isä: Netherton Mr Rader Ab 87473

M.P. Ipswich eli tutummin Impi on aina ollut helppo ja ns. huomaamaton lehmä. Se on kuin vaivihkaa päässyt noin vanhaksi mitä se nyt on, 14-vuotias.
Impi ymmärtää puhetta, mutta eri asia on huvittaako sitä kuunnella ja täytyy kyllä myöntää, että Impi saa aika paljon etuoikeuksia, onhan se kiistatta navetan kuningatar. Sen ei ole pakko aina totella, kunhan nyt edes joskus.
Lypsäessä Impi on helppo vaikka utare nyt on jo venähtänyt maata kohden, mutta se ei potki. Ja sen voi tarvitessa lypsää käsin, ei pidä sitä yhtään pahana.
Porkkanoita tämä porkkanapää rakastaa. Jos ne ei kelpaa, silloin on joko maha tosi täysi tai sitten on jotain vialla.

Viime vuoden poikiminen meni mönkään, koska se loi vasikkansa viidennellä tiineyskuukaudella 😞
Tuliko sitten välitysvasikoiden mukana jotain viruksentynkää, mene ja tiedä. Nyt kuitenkin odotellaan vasikkaa syntyväksi tälle vuodelle ensi kuussa eikä nyt tule aberdeen angus-risteytystä vaan puhdas lsk 💖 Odotan sitä kuin kuuta nousevaa. Meillä on viimeksi ollut puhdas lsk-vasikka kesällä 2013. Toivottavasti kaikki menisi hyvin...
Potkut on ainakin kovia. Vasikalla nimittäin, ei emällä.

M.P. NATASHA
Isä: Peltolan Urakka s 14329 emä: M.P. Beckindale Ei: Hulikan Ursus s 14328 B

Syntynyt: 26.5. 2012 Rotu: Länsisuomenkarja

Jälkeläiset:
2014 MP Shelley isä: Netherton Mr Rader Ab 87473
2015 MP Chastity isä: Netherton Mr Rader Ab 87473

Halusin tämän jättää Impille kaveriksi, kun se oli niin upea hieho. Toki ulkonäöltäänkin mutta erityisesti luonteeltaan. Sen olis voinu vaikka taskuunsa taitella, eikä se olisi siitä mitään piitannut.
Upea se on vielä tänäkin päivänä. Ainoa asia mikä saa sen vastarintaan ei olekaan lypsy 😁 vaan sorkkien hoito. Mutta siitäkin on aina selvitty kun ottaa esiin taikakalun=muovisuka! Sillä kun harjaa korvan takaa, niin sorkatkin saa hoidettua ilman tuskanhikeä.
Lypsäessä on ollut aina rauhallinen ensimmäisestä kerrasta asti. Silloinkin kyllä vaati harjaamista, mutta saipa koneet olla rauhassa ja maito laski/laskee nopeasti. Koko ensimmäisen lypsykauden sitä sai harjata lypsyn ajan 😄
Tälläkin jäi viime vuoden poikiminen väliin. Ensin sen takia, kun kiima osui aina niille päiville, kun siementäjät ei kulkenu ja sitten se alkoi tehdä kiusaa hiljaisilla kiimoilla, mutta nyt kuitenkiin odotellaan toukokuussa syntyväksi pientä länkkäriä Riikolan Akapeetuksesta 💗
Kai se sen takia jätti tiinehtymisen väliin, kun Impikään ei poikinut. Tämä kun tahtoo tehdä kaiken niinkuin Impi...siis kaiken....

Keväthommia

Viimeinkin päästiin alkuun keväthommissa. Ladosta toiseen siirrettiin klapikasa ja nyt mä saan muutaman päivän heitellä klapeja varastoon. Sitte alkaakin uusien rankojen rahtaaminen metsästä, joita isäntä on jo käynyt sahaamassa.
Nyt odottelen tuleeko pieni kaveri tänä keväänä kaveriksi, nimittäin Punarinta. Monia muuttolintuja on jo tullut, muttei sitä oo näkyny vielä.
Pari lintupönttöäkin pitäis siivota, että tuleva asukas saa aloittaa puhtaalta pöydältä vai pitäisikö sanoa puhtaalta lattialta 😀

Ärsyttäviä tapoja

Vaikka nuo hiehot on yleensä mukavia työkavereita, on niillä myös pimeämpi puolensa.
Eilen isäntä sai Mini-Iirikseltä sorkkaa ilman mitään näkyvää syytä. Yritti "Iiris" muakin potkaista pari kertaa, mutta ei osunut. Joidenkin ärsyttävä tapa on tuo potkiminen. Vaikka niille ilmoittaa, että mä tuun nyt täältä, ei tarvi pelästyä, niin siltikin sorkka viuhuu. Se on tietysti hyvä kun tietää varoa helposti potkivia tapauksia, kun sitten taas ne "pomminvarmat" potkaisee, sitä ei ehdi edes väistää.
Sitten on ne vastapalloon lyövät eli kun heität rehua eteen, ne oikein kyttää tilaisuutta heittää ne turvallaan takaisin 👎
Meillä on yksi holsteinhieho, joka kyttää tilaisuutta heittää jauhot pitkin partta. Välillä tekis mieli jättää mokoma itikka ilman jauhoja, mutta kun se rangaistustapa ei toimi naudoilla.
Ja sitten vielä ne roikkujat... Aina notkutaan kaukalon päällä puoliksi, kun sinne pitäisi laittaa ruokaa. Esim. meillä ruokitaan eläimet 6 kertaa päivässä ja joka ikinen kerta pitää sanoa: "Päät pois". Mikä ihme siinä on ettei se niin monista toistoista huolimatta mee niillä jakeluun? Vain yksi aberdeen angus siirtää päänsä käskemättä pois.

Mini-Iiris

Kunnioitusta molemmin puolin

Viime viikonloppuna oli Ruotsissa tapahtunut kamala onnettomuus, jossa maatilan emäntä oli kuollut emolehmän käydessä päälle. Lehmä oli saanut kaksoset ja ilmeisesti puolustanut niitä.
Nämä on ikäviä tapauksia, mutta sikäli aika harvinaisia, kun ajattelee paljonko nautaeläimiä esim. Suomessakin on.
Mä oon yrittänyt opettaa vasikan jo pienestä pitäen kunnioittamaan ihmistä. En tykkää yhtään, jos vasikka juoksee irti ollessaan päin. Harvassa sellaiset yksilöt on, mutta niitäkin on olemassa. Ne tekee sitä sitten isonakin jos sitä ei kielletä ja opeteta kunnioittamaan ns. "ihmisen omaa tilaa".
Sama asiahan kuuluisi opettaa varsoillekin.
Nauta, josta kasvaa emolehmä on juuri sen otollisen ajan (syntymästä vieroitukseen) emänsä hoivissa eikä siis kesyynny samanlaiseksi kuin ihmisen huomassa ollut nauta (lypsylehmä).
Sehän ei tietenkään tarkoita, etteikö lypsyrotuinen nauta voisi käydä ihmisen päälle juuri esim. vasikkaansa puolustaakseen, eikä se tarkoita että kaikki emolehmät kävisi ihmisen kimppuun kuin yleinen syyttäjä, mutta todennäköisempää se on lihanaudoilla.

Valoa pimeyteen

Aamulla herätessä oli sähköt poikki. Onneksi miehellä on niin hyvä sisäinen kello, että herää vaikka kello ei herätä.
Lähdin siitä sitten navettaan taskulamppu kädessä ja otin matkalla vielä pari lyhtyäkin joukkoon.
Lyhdyt jätin karjakeittiöön ja keräsin navetasta kaikki lamput ja ripottelin niitä pitkin navettaa. Otsalamppu on niin kehno, että yksin sillä ei pärjänny.
Onneksi aamu valkenee jo niin varhain, että alkoi luonnonvalolla pian nähdä.
Mennessäni navettaan, sielä huusi kolme vasikkaa (kaikki ayrshireja), kuin henkensä hädässä. Pelkäsivät varmaan pimeää...
Rehua ja jauhoa vain eteen niin johan rauhoittuivat. Kukaan muu sielä ei pitänyt meteliä.
Tunnin ehdin tehdä töitä, kunnes tuli sähköt.
Sitten alkoi taas metakka, ne samat kolme ay-vasikkaa alkoi nyt huutaa, kun valot syttyi...hmm... Mikään ei oo hyvä.
Navetasta lähtiessäni oli aamu jo valjennut, valot sai sammuttaa ja porukka jäi tyytyväisenä mussuttamaan evästään 👌

Kuun vaikutus

Meillä vieroitettiin tutista kaksi nuorinta eläintä viime viikon lopulla ja ollaan ihmetelty, kun ne ei oo yhtään huudellu tutin perään. Jotkut saattaa huutaa kaksikin viikkoa, niin että ikkunat helisee.
Mahdollinen syy selvisi kun aloin kaverin luona lukemaan kuukirjaa.
Sielä sanottiin näin: vasikat tulisi vieroittaa juuri ennen täysikuuta, niin se tapahtuu vaivattomammin.
Maanantaina oli täysikuu...
Tänään kuu on vaa'assa ja nyt on suotuinen ajankohta kukkien ja kukkivien rohtoyrttien kylvölle ja istutukselle sekä huonojen kasvien lannoitukselle.