Valoa pimeyteen

Aamulla herätessä oli sähköt poikki. Onneksi miehellä on niin hyvä sisäinen kello, että herää vaikka kello ei herätä.
Lähdin siitä sitten navettaan taskulamppu kädessä ja otin matkalla vielä pari lyhtyäkin joukkoon.
Lyhdyt jätin karjakeittiöön ja keräsin navetasta kaikki lamput ja ripottelin niitä pitkin navettaa. Otsalamppu on niin kehno, että yksin sillä ei pärjänny.
Onneksi aamu valkenee jo niin varhain, että alkoi luonnonvalolla pian nähdä.
Mennessäni navettaan, sielä huusi kolme vasikkaa (kaikki ayrshireja), kuin henkensä hädässä. Pelkäsivät varmaan pimeää...
Rehua ja jauhoa vain eteen niin johan rauhoittuivat. Kukaan muu sielä ei pitänyt meteliä.
Tunnin ehdin tehdä töitä, kunnes tuli sähköt.
Sitten alkoi taas metakka, ne samat kolme ay-vasikkaa alkoi nyt huutaa, kun valot syttyi...hmm... Mikään ei oo hyvä.
Navetasta lähtiessäni oli aamu jo valjennut, valot sai sammuttaa ja porukka jäi tyytyväisenä mussuttamaan evästään 👌