Kuulumisia

Maksoin juuri siemennyslaskun ja ajattelin pitkästä aikaa kirjoittaa muutaman rivin, kun nyt tässä koneella olen.

Laidunkausi saatiin päätökseen ja voisi sanoa, että onnellisesti, koska yksikään ei joutunut suden ruokalistalle, vaikka ne tuossa lähellä monta kertaa kävi. Ilmeisesti kunnioittavat niin paljon reviirinsä rajoja, etteivät tule yli.
Naapurin lauma on vielä ulkona yötä päivää. Kuuluvat luomuun eikä niitä saa ottaa navettaan ennenkö siihen annetaan ylempää lupa. Ei vaikka sudet liikkuu koko ajan vieressä.

Ulkona olleista hiehoista on lähtenyt kaksi. Simmental Pulla ja meidän tulevaisuuden toivoksi tarkoitettu Valkyria. Sitä ei vain saatu tiineeksi millään. Se kirvelee vielä kauan. Nyt toivo lepää Lizzien hennoilla lavoilla.

Meille on tullut uusia vasikoitakin, mutta mulla ei ole niistä vielä kuvia, joten niistä lisää tuonnempana.

Haettiin yhdeltä porkkananviljelijältä iso lasti porkkanaa ja niitä ollaan syötetty kaikille jotka niitä syö. Siis toisin sanoen kaikille. On harvinaista, että ne kelpaa kaikille. Pallerolla on suorastaan pakkomielle niihin. Sillä on ylimääräinen aisti porkkanoille ihan selvästi, koska se yninä alkaa heti, kun mä alan pilkkomaan niitä karjakeittiössä 😃 Ja jos jollekin yrittää salakuljettaa ylimääräistä porkkanaa, se on turha yritys. Sen kyllä aina joku huomaa ja sitten yksi jos toinen alkaa kyselemään, että missäs mun porkkanat on??! 🐮

Tyttöjen ilta

Lauma nupoja

Haettiin alkuviikosta yhdeltä maatilalta hiehoja. Semmosia jo hieman vanhempia eläimiä. Ne oli pakko myynnissä, kun niiden pitää päästä tekemään remonttia ja eläimiä oli liikaa.
Se oli viikon kylmin päivä ja ajattelin, että näinkö saan uudestaan flunssan, kun liian vähissä vaatteissa lähdin matkaan ja värjöttelin tuulessa, kun miehet lastasivat hiehoja hevoskoppiin. No ei ole flunssa uusinut.
Hiehot meni loppujen lopuksi asiallisesti kyytiin ja matka uuteen kotiin sujui ilman ongelmia. Kun saatiin ne navettaan, minä jäin kotiin tekemään päivänavettaa ja isäntä lähti yksin hakemaan kahta pienempää hiehoa. Ne oli kuulemma saatu vielä helpommin kyytiin. Kotona kävi sitten sillai, että hevostrailerin etuovi aukesi ja toinen hiehoista pinkaisi ulos. Olin muutaman metrin päässä, kun isäntä huusi: "Hel...ti! Hieho pääsi karkuun!". Syöksyin hiehoa kohti ja tunsin jo riimun sormissani, mutta hieho päätti, että mua et kiinni ota ja lähti painelemaan pellolle. Siitä vain pokkana aitojen läpi hiehojen luo, mutta hiehoaidasta se ei onneksi enää mennyt läpi. Isäntä pääsi juoksemaan sen eteen ja minä juoksin navetan kautta hiehon taakse niin saatiin se ajamalla navettaan, jonne se ihme kumma meni ilman mutinoita. Sanoin hieholle, että "Taidat ollakin ihan puhdasverinen maatiainen, etkä mikään sekuli". No niinhän se olikin... puhdasrotuinen... vaikka niiden piti myydä lsk-ay risteytyksiä. No eihän se meitä haittaa, mietityttää vain, tuliko myyjillä moka...?
Sitten kopista vielä toinen puhdasrotuinen lsk ja kaikki oli onnellisesti perillä.

Hevoskopin, joka oli meillä vain lainassa, pesin huolellisesti ja voin taata, että oli puhtaampi lähtiessä kuin tullessa. Jos joskus tarvii vielä lainata, niin kehtaa pyytääkin, kun palauttaa asiallisessa kunnossa.

Puolukka

Papu

Paarma

Pulla

Meillä on nyt kaksi Puolukkaa, Pullaa ja Ruu:ta. Myöhemmin tulleet on saaneet nimeensä lisän II.

Realisti

Tämä tyttö haettiin meille taluttamalla. Oli melkoinen yllätys, että se seurasi isäntää kuin koira vaikkei ollut ikinä pitänyt edes riimua. Yhtään se ei jarrutellut eikä yrittänyt rynniä menemään, kuten normaali vasikka. Silti se on täysin terve, ettei sen rauhallisuus mistään viasta johdu.
Realisti on hyvin kotiutunut, vaikka onkin varautunut.

Realisti

Tyttötrio

Näin pian tilanne muuttui. Nyt on Aaronilla tyttökavereita melkein joka sorkalle.
Naapuri soitti eilen, että pitäisi saada syntyville tilaa, ostatteko vasikoita? Jo vain!
Tehtiin nopsaan karsinaremontti valmiiksi, siirsin Aaronin sinne, että saatiin tilat uusille. Sitten lähdettiin hakemaan.
Kiiltäväkarvaisia ja hyvin kasvaneita holsteineja. Huomenna haetaan vielä yksi ayrshire.

Vein tänään jo yhtä tyttöä Aaronin seuraksi ulos, mutta siinä kävi niin kuin arvata saattaa. Kumpikin pelkäsi toistaan niin, että mun piti ottaa Aaron vauhdista kiinni, ettei uusi kaveri mene aidasta läpi. Täytyy pyytää isäntää kaveriksi, niin ei tarvitse yksin pidellä kahta.

RISTINOLLA ja RUU

RÄP

Tässä on vielä kuvat kahdesta aiemmin tulleesta

LEEA

RINKULA

Paineita

En vienyt Aaronia ulos toissapäivänä, kun oli niin kylmä pohjoistuuli, mittarikin näytti vain 12:sta plussaa 😨, eilen tuli sitten flunssa (siis mulle) ja kuumetta pukkasi, niin ei Aaron päässyt eilenkään ulos. Tänään on ollut jo huomattavasti parempi olotila ja sää, joten vein Aaronin ulos. Jestas sen kanssa! En meinannut millään saada riimunnarua irti, kun sillä oli niin kovat paineet vain mennä ja lujaa 😃 Annoin sen huidella sielä itsekseen ja menin siivoamaan sen karsinaa ja tekemään muita navettahommia sillä aikaa. Puolen tunnin päästä se oli jo rauhoittunut ja se antoi ensimmäisen kerran oikeasti kiltisti kiinni...

Punnittiin muuten Aaron täs yks päivä. Se on kasvanut reilun kilon päivävauhtia syntymästään 😊 Se on oikeasti kohta iso poika.

Ei vain näy

Alan kohta luopua toivosta saada Aaronille ikäisensä kaveri.
Välitysfirma vaan soittelee, että "-Niin kaksiko vasikkaa teille on tilattu?". "-Eikun seitsemän, joista kaksi on vasta tullut!". "-No laitan teidät listan ensimmäiseksi!". Ei vain näy ei kuulu.

Ai niin, enhän mä ole vielä edes kirjoittanut niistä kahdesta tulleesta... Toinen on ayrshire, jolle annettiin nimeksi Rinkula ja toinen on blondi, jolla oli nimi R19-Leea. Rinkula on pieni, joka kokonsa puolesta sopisi kyllä Aaronin kaveriksi, mutta se on aivan älyttömän arka. Aivan kuin ei olisi ihmistä ikinä nähnytkään. Isäntää se ei enää pelkää aivan kuollakseen, kun hän on siivonnut karsinaa ja yrittänyt siinä samalla kesyttää sitä. Mä saan hipaistua Rinkulaa, jos se ei huomaa mua ajoissa.
Leea ei ole sekään mikään taskuun laitettava, mutta antaa kyllä karsinan ulkopuolelta silitellä. Kuvia mulla ei nyt ole laittaa.

Navetassa on tehty hieman seinä- ja karsinaremonttia, nyt kun on siihen tilaisuus. Seiniäkin on tullut kalkittua.
Sontaovelle tein jo alkukesästä sellaisen...hmm...kuinka sen selittäisi, no se on kuin puoliovi, mutta  siinä on vain alaosa. Täytyy kyllä itsekin kehua, että se oli paras idea pitkään aikaan. Se on niin korkea, ettei edes lehmällä tule mieleen hypätä yli, mutta niin matala, että ilma vaihtuu ja pääskysten ei tarvitse pelätä jäävänsä oven rakoon. Löytyi sopivat vanhat saranatkin siihen latoa siivotessa kevätkesällä.