Paarmakesä

Sitä aina talven mittaan unohtaa, miten kiireisiä kesät on. Varsinkin tämä kesä on ollu paikasta toiseen menemistä ja sama tuntuu jatkuvan.
Ensinnäkin... Impi ei sitten tehnytkään vasikkaa 😞 Sen on täytynyt luoda se jossain vaiheessa, eikä uutta kiimaa ole näkynyt. Taitaa meidän mummelin tarina olla lopussa 😢 Seuraavan kerran kun tällä tilalla tarvitaan siementäjää, saa semmari tehdä tutkimuksen, että onko siellä enää mitään toimintaa saada se tiineeksi.
Mutta Natasha teki eilen vasikan 💕 Lehmävasikka tuli ja jottei nyt ihan riemua tarvitsisi kattoon asti nostattaa, huomasin sen olevan sokea. Meille ei oo ikinä syntynyt sokeaa vasikkaa. Pari huononäköistä on männävuosina ollut, mutta tämä ei taida nähdä mitään. Aika näyttää saako siitä uutta lehmää, vielä ei kirvestä heitetä kaivoon.
Ihmetyttää mistä moinen voi johtua, koska näitä tuntuu syntyvän nykyään silloin tällöin. Ennen ei kukaan puhunut mistään syntymäsokeista. Joskus joku oli saattanut menettää toisen silmänsä tapaturmaisesti.
Vasikka on silti yli-pirteä ja syö hyvin. Nimekseen sai MP Lizzie.

Laitettiin Natasha poikimaan vasikka-aitaukseen, että saa olla rauhassa. Vasikan isä on Botils Matinee.

Paarmat tuli tänä vuonna tavallista aiemmin ja ovat olleet erityisesti isännän riesana, joka on hieman allerginen ja sille nousee kamalia paukuroita varsinkin käsiin. Mä oon jostain kumman syystä saanu olla aika rauhassa paarmoilta.
Mutta jos on paarmoja niin on leppäkerttujaki! Kun on haettu tuoretta heinää pellolta traktorin etukauhassa, niin kämmenen kokoisella alueella kiipparoi aina vähintään 10 yksilöä. Niitä sitten yritetään noukkia ja siirtää pois, etteivät joudu hiehon suuhun. Osa on vain niin itsepäisiä, että jäävät kädelle vaikka miten ohjais pois, osa ottaa heti siivet alle.

Kuvasatoa

Panda ja McGarmiwa

Opal

Opal ja Maisa

Opal vietiin ensikerran eilen ulos ja kun se oli hetken tutkinut paikkoja, se vietiin jo pellolle ja sielä se on siitä asti ollut 💓Muisti vielä viime kesästä virta-aidan, koska osasi varoa sitä heti.
Tänään yritettiin saada Valkyria pellolle samalla lailla, mutta kun isäntä lähti pellolta pois, lähti Valkyria perään 😐 Pää vain alas ja langan ali. Ja itseasiassa monen langan.
Se meni lehmien aitaan ja siitä läpi heinäpeltoon ja ohrapeltoon. Isäntä ehti juosta sen eteen ennenkö hieho ehti tielle. Mä sain sen sitte puutarhasta kiinni. Se on nyt Maisan ja Pököön kanssa puuaidassa.

Kukas seuraavaksi?

Nyt on saatu pikkuvasut oppimaan olemaan ulkona, herefordit ovat laitumella, Valkyria on ulkoillut ja pian saa oppia virtalankaan.
Isäntä olisi eilen vienyt seuraavaa "oppilasta" ulos, mutta oli tärkeämpää tekemistä, kun Natasha kaipasi pedikyyriä. Sorkat oli kärsiny, kun pellolla on ollut niin kiva juosta.
Nyt on sorkat laitettu kuntoon ja vauhti vain lisääntyy 😁
Kunhan Valkyria oppii taas olemaan ulkona, niin seuraavaksi haluaisin saada ulos Opalin. Onneksi isäntä ei sitä vielä ilmoittanut lähteväksi vaikka se on jo iso. Jos se osaa käyttäytyä asiallisesti, saa viettää vielä kesänsä pellolla.
Lähteviksi on ilmoitettu Ommel (hol), Osuma (ab) ja Nössö (ay). Viimeksi mainitusta luovu(taa)nkin jo mieluusti, kun se on aina ollut tosi hankala otus. Jos se ei riehu ja potki, niin sitte se huutaa ku palosireeni.

Uusiakin on jo tilattu, mutta ne taitaa tulla vasta sitten kun edelliset on lähteny.

Kuvia laitan kunhan saan ne kamerasta koneelle.

Navetan imurointia

Tänään aamupäivällä, kun tulin mökiltä, navetasta kuului kohtalainen älämölö. Ajattelin, että isäntä oli jo mennyt päivänavettaan, mutta ei ollut. Juotiin päiväkahvit ja lähdettiin navettaan, jossa ääni oli koventunut. TAAS sielä on joku irti.
Ehdin ekana pääkallon paikalle ja sain karkulaiset verekseltään kiinni.
Otava ja Optimaalinen sielä oli irti. Seisoivat hyvin tyytyväisen näköisinä käytävällä.
Kun kysyin, mihin ovat menossa, Ohitus tiesi heti mihin suuntaan pitää mennä ja juoksi karsinaansa. Otavalla ei ollut mihinkään kiire...
Isäntä sanoi heti navettaan tullessaan, että "Täälähän on ikkunaki hajotettu".
Mä en ollu edes huomannu sitä, kun navetassa on muutenkin kaikki ovet ja räppänät auki, että olisi kovempi läpiveto.
Kumpikin hieho oli haavoittumaton... Aika jännä sattuma, kun juuri kirjoitin ikkunan läpi yrittäneestä sonnivasikasta, joka sai vain pienen haavan turpaansa ja nämä oli hajottanut kaksi ikkunalasia, eikä niillä ollut yhtäkään haavaa.
No siinä alkoi sitten pirunmoinen siivoaminen. Lasinsiruja oli ruokintapöydällä ja ulkona vasikkatarhassa.
Piti hakea märkä/kuivaimuri että sai kaikki pienimmätkin hiukkaset pois.
Nyt on siis sekin tehty, imuroitu navettaa 😁

Nyt on taas maassa rauha ja ikkunan tilalla pleksilasi.

Tuuletus pelaa...

Siitä se lähtee

Maisa ja Pököö oli tänään toista kertaa ulkona, isäntä vei niitä nyt yhtä aikaa, kun eilen ne oli yksi kerrallaan.
Tänään ne söi jo hieman ruohoa! Maisa ihan oma-aloitteisesti ja Pököö alkoi syödä, kun sitä vähän neuvottiin miten tulee toimia. On ne ihania 💖
Loppuviikolla ne saa varmaan jo jättää sinne kaksistaan ihmettelemään maailman menoa.

Se tunne kun...

5 viikkoa sitten jouduin sairaslomalle leikkauksen takia. Iski epätoivo, kaikki jää tekemättä.
Viikko sitten olin toisessa leikkauksessa, pätkähti 2 viikkoa lisää saikkua 😨
Lääkäri kyllä sanoi, että viikon päästä olet jo ihan kunnossa.
No ei se arvio nyt ihan metsään mennyt. Tänä aamuna viiden viikon tauon jälkeen, tein yksin aamunavetan 😁
Varovasti on vielä edettävä, mutta fiilis oli mahtava! Viimeinkin pystyn taas oikeisiin töihin.
Hiehot katsoi ohikiitävän hetken mykkänä: "Jaa sä oot tullu taas aamuvuoroon?!" Ja taas jatkui huuto "JAUHOJA! REHUA! HETI MULLE KAIKKI TÄNNE!" 😃

Eilen isäntä sanoi, että "Mennään nostamaan vasikka-aidan veräjä pystyyn, niin saa jotaki pihalle". Mä menin jo ennenkö isäntä sai sanottua asiaansa loppuun.
Ja iltanavetalla isäntä otti Pököön ja Maisan riimuun 🐮
Pököö ei ainakaan vielä ollut nimensä veroinen. Sitä jännitti kovasti ja se alkoi aika pian huudella navettaan. Ei olisi halunnut olla ulkona. Ei suostunut maistamaan ruohoakaan. Ehkä ensi kerralla.
Maisa otti huomattavasti rennommin, vaikka tuulenpuuskat sai sen mielen hieman järkkymään. Aloin siinä miettiä, että mitenkä outoa se voikaan olla kun tulee ensimmäisen kerran ulos sisätiloista. Ei pelkästään se kirkas valo, joka vie näkökyvyn hetkellisesti, mutta erilainen pohja sorkkien alla, hajut, värit, äänet ja se tuuli.
Yhtenä vuonna meillä oli vasikkalauma ollut ulkona normaalisti koko kesän, mutta syksyllä oli vesilätäköt mennyt riitteeseen ja se oli yhdelle sonnivasikalle liikaa. Se joutui paniikkiin ja yritti hypätä ikkunasta läpi. Siitäkin selvittiin yhdellä (!) pienellä haavalla ja rikkoutuneella lasiruudulla. Sitä vasikkaa ei laitettu enää sinä syksynä ulos. Muut oli länsisuomenkarjaa, tämä ikkunan läpi yrittänyt oli holstein… Mitä opimme tästä 😉

Pököö

Maisa

Kesälaidun kutsuu

Lehmillä repesi eilen riemu, kun viimein koitti SE HETKI! 😊

Impi lemipuuhassaan: puskemassa maata

Siinä selvästi jo punotaan juonia...