Paarmakesä

Sitä aina talven mittaan unohtaa, miten kiireisiä kesät on. Varsinkin tämä kesä on ollu paikasta toiseen menemistä ja sama tuntuu jatkuvan.
Ensinnäkin... Impi ei sitten tehnytkään vasikkaa 😞 Sen on täytynyt luoda se jossain vaiheessa, eikä uutta kiimaa ole näkynyt. Taitaa meidän mummelin tarina olla lopussa 😢 Seuraavan kerran kun tällä tilalla tarvitaan siementäjää, saa semmari tehdä tutkimuksen, että onko siellä enää mitään toimintaa saada se tiineeksi.
Mutta Natasha teki eilen vasikan 💕 Lehmävasikka tuli ja jottei nyt ihan riemua tarvitsisi kattoon asti nostattaa, huomasin sen olevan sokea. Meille ei oo ikinä syntynyt sokeaa vasikkaa. Pari huononäköistä on männävuosina ollut, mutta tämä ei taida nähdä mitään. Aika näyttää saako siitä uutta lehmää, vielä ei kirvestä heitetä kaivoon.
Ihmetyttää mistä moinen voi johtua, koska näitä tuntuu syntyvän nykyään silloin tällöin. Ennen ei kukaan puhunut mistään syntymäsokeista. Joskus joku oli saattanut menettää toisen silmänsä tapaturmaisesti.
Vasikka on silti yli-pirteä ja syö hyvin. Nimekseen sai MP Lizzie.

Laitettiin Natasha poikimaan vasikka-aitaukseen, että saa olla rauhassa. Vasikan isä on Botils Matinee.

Paarmat tuli tänä vuonna tavallista aiemmin ja ovat olleet erityisesti isännän riesana, joka on hieman allerginen ja sille nousee kamalia paukuroita varsinkin käsiin. Mä oon jostain kumman syystä saanu olla aika rauhassa paarmoilta.
Mutta jos on paarmoja niin on leppäkerttujaki! Kun on haettu tuoretta heinää pellolta traktorin etukauhassa, niin kämmenen kokoisella alueella kiipparoi aina vähintään 10 yksilöä. Niitä sitten yritetään noukkia ja siirtää pois, etteivät joudu hiehon suuhun. Osa on vain niin itsepäisiä, että jäävät kädelle vaikka miten ohjais pois, osa ottaa heti siivet alle.