Pakkasukko on muistanu meitä Siperian aroilta taas ja seurauksena on jäätyneet vesiputket.
Onneksi ei sentään koko navetassa. Vain yhdessä osassa navettaa, mutta se tietää heti lisähommia.
Ei se sikäli mua haittaa, että tulee lisähommia, mutta olishan se kiva että hiehot saisi juotua aina kun on jano. Nyt ne on kantoveden varassa tämän päivän. Ja sitä on kyllä saanutkin kantaa.
Lämmintä vettä ne juo toki enemmän kuin kylmää.
Lämpöpuhaltimen kanssa on saanut tapella urakalla. Ensin ei pelannut johto ja sitten luultiin, että hajosi koko puhallin, mutta sieltä kärähtikin vain sulake. No sitten ei pelannut taaskaan johto... 😖
Lehmille olen kantanut lämmintä vettä jo useamman päivän "varmuuden vuoksi" vaikka vettä kyllä tulee automaatteihin, mutta juoko ne sitä tarpeeksi näin kylmällä... tuskin.
Ei käy kateeksi kylmäpihattojen isäntiä ja emäntiä.
Oikku-hieholla on nimensä mukaisesti omat oikkunsa juomisen suhteen. Aluksi se pelkäsi vesisankoa ihan kuollakseen, siitä hirvityksestä ei voinut juoda missään nimessä. Se joi kyllä sitten kun kaatoi automaattiin. Juotin välillä sen vierikavereita ja kun se lopulta tajusi, että sangosta todellakin voi juoda, se ryysti kuin ei olisi viikkoon saanu vettä.
Joka päivä ne tarkistetaan, että vettä tulee, joten sitä vaaraa ei ole, että ne olisi ilman vettä olleet.
Rehu on tietty myös jäässä vaikka kuivaa onkin ja sitä saa kärrätä selkä märkänä ruokintapöydälle sulamaan aina seuraavaa jakoa varten.
Aamulla kun tulin navetasta puolta tuntia normaalia myöhemmin, isäntä ihmetteli mikä näin kauan kesti. Sanoin, että se on tuo pakkanen ku teettää lisähommia.
Sormiakin pitää välillä käydä sulattamassa pannuhuoneessa, kun talvihanskat on niin onnettomat, ettei niissä näpit pysy lämpimänä.
Mutta se on elämä maalla tälläistä.
Luonnon kanssa eletään ja luonto se on joka tahdin määrää.
