TeLeVa

Meille tuli 11:sta päivä 2 uutta ternilehmävasikkaa eli televaa.
Ensimmäinen oli oikein potra, vaalea tyttö, jonka nimi on OMG 😄 Mutta toinen oli hieman heikompi tapaus. Kun näin sen ensi kerran, ihmettelin miksi se kulkee pää pystyssä ja silmät tuijottaa kattoa.
Se on sokea.
Nimikin on Onneton.
Mutta tämäpä on suureksi yllätykseksi kaikkea muuta kuin onneton. Se käyttäytyy ihan kuin näkevä. Juoksee (!) tutille ruoka-aikaan, syö heinää kuin lehmä, puskee kuin sonni, rakastaa omenasiivuja ja nauttii rapsutuksista eikä ole pelännyt piirun vertaa millään hetkellä.

Mutta melko pian kun ne oli meille tullut, Onneton sairastui. Se oli tosi heikkona, kun ei olisi jaksanut syödä. Epäiltiin virtsaumpea. Kävelytettiin sitä käytävällä, (se ei suostunut menemään kuin takaperin), hierottiin masua ja sitten se pissa tuli, mutta tuli myös ripuli 😞
Seuraavaksi ripuli iski OMG:hin ja vielä Omariinkin. Niihin se saatiin onneksi rajoitettua huolellisella hygienialla. Kaikki kävi todella aallon pohjalla, mutta kaikki on siitä selvinnyt elektrolyyttihoidolla ja ovat nyt entistä ehompia 😄
Liekö sitten karja-autosta tullut tartunta, kun Onneton tutkii ympäristöään paljolti nuolemalla kaikkea mistä kiinni saa.

OMG

Onneton

Vesi vanhin voitehista

Kaapelin vetäjät on katkaissu vesiputken jossain vaiheessa tässä aamupäivällä ja nyt ei tule vettä. Sen kyllä kuulee navetasta 😟
Yks sun toinen huutaa...
Aina kun on sähköt tai vesi poikki, huomaa miten tärkeitä niiden tulo on. Toivottavasti tämä vedettömyys ei kestä enää kauaa.

Eilen tuli taas kaksi uutta TeLeVaa, mutta niistä myöhemmin lisää.

Trailerilla uuteen kotiin

Meille tuli viime perjantaina naapurista ne uudet vasikat. Kolmea eri kokoa.
Yhden sai laittaa suoraan parteen. Sen nimi on Nössö ja aika nimensä veroiselta vaikuttaa. Ei oo mikään pirullinen potkuri eikä se penaalin terävin kynä, mutta ihan mukava plikka.
Nössö on ayrshire.

Nössö

Sitten on teinityttö Osmium. Todella arka, mutta todella kaunis ayrshire.

Osmium

Sitten on 2 juottoikäistä Otava ja Optimaalinen. Otava on todella suloinen holstein ja Optimaalinen on ayrshire. Otava haluaisi olla ihmisen kaveri, mutta kun Optimaalinen on hirvittävän arka, niin Otavakaan ei juuri uskalla tulla tekemään tuttavuutta. Laumasielu kun on. Tänään olis tarkoitus tehdä muutoksia karsinajärjestykseen, niin katsotaan josko Otavakin uskaltaisi viimein rohkaistua.

Edessä Optimaalinen, takana Otava

Otava <3

Sitten on vielä pienin, vasta kolmeviikkoinen, kaunis kuin karkki, Omar. Tämä höpönassu on oikea navetan piristys 💗
Syliin tunkemassa aina kun vähänkin pysähtyy karsinan viereen, eikä pelkää yhtään. HARMI, että on syksy ja talvi edessä. Tämän olisi pitänyt päästä pellolle kirmaamaan kilpaa pääskysten kanssa. Sillä on jalat kuin arabivarsalla ja niillä pääsisi lujaa 😄 Naapuri laittoi kesällä ummessa olevia lehmiään laitumelle ja siinä joukossa oli yksi joka kiinnitti mun ja isännän huomion. Erikoisen värinen ja aivan selvästi nuppaa mukana. No se olikin ay:n ja Lsk:n risteytys. Tämä Omar on sen tytär 😉 Aivan kuin enteet olisi käyneet edellä. Kuva ei näytä omarin todellista väriä, se on hieman tummempi ja harmaampi.

Omar

Viimeinen pari pellolta navettaan

Hyi kamala minkälaiseksi heitti tuon sään.
Tuulee ja sataa 😣
Sunnuntaina, kun Heta otettiin navettaan, luulin Nopan ja Nökön seuraavan perässä, mutta mitä vielä. Kun on kerran oppinut lankaa kunnioittamaan, veräjästä ei voi tulla vaikka lanka on pois.
Jätettiin ne sitten ulos.
Eilen uusi yritys. Pöh! Hännät viivana mentiin pakoon, kun ne arvasi meidän suunnitelmat. Ja perässähän on ihan turha lähteä juoksemaan. Niin ne jäi sinne tuulen kieleen. Vietiin jauhoja ja rehuja sitten pellolle.
Eihän niillä sielä mitään hätää ollut, hirmu paksu turkki päällä ja ruokaa nenän alla.
Mutta silti mulla ei hermot pitäny vaan tänään yritettiin taas. Ja ihme tapahtui!
Isäntä avasi veräjän. Mitään ei tapahtunut yli tuntiin. Kumpikaan ei tullut veräjästä. Sitten kun oli lypsetty, viety pa*kat ulos ja juotettu vasikat, isäntä vei tukun rehua muutaman metrin päähän veräjästä. Sitä tytöt ei voineet vastustaa 😃
Isäntä pääsi kiertämään niiden takaa ja sai ohjattua ne navettaan, jossa minä odotin ja ohjasin ne sitten parsiin. Ilman haavereita ei tästäkään selvitty. Nökö oli potkaissut isäntää jalkaan. Yritti se potkaista muakin, mutta osasin varoa ja sain väistettyä. No, se on puoliksi ay...
Sain Nopan kiinni (Jes! 50% selvitetty) ja isäntä sai Nökön kiinni. Heti sen jälkeen hiehot muuttui samanlaisiksi mitä ne oli olleet ennen ulosvientiä keväällä. Syliin tunkemassa 😁 Hassuja otuksia. Nyt saa yönsä nukuttua rauhassa ja pystyy nauttimaan sateen ropinasta kattoon, kun tietää, ettei yksikään eläin joudu olemaan taivasalla.

Siirrettiin vielä Osuma ja Ommel karsinasta parsiin ja nyt on Oharilla, Oprahilla ja Oikulla bileet, kun enemmän tilaa🐄🐮

Pitäisi peruuttaa vasikkavälityksestä tulevia vasikoita, kun naapurista saisi ostaa taas jotain kasvamaan 👍

Natashalla kävi tänään kravattisonni. Jokohan se ottaisi onkeensa...? En saanut haluamaani sonnia, joten laitettiin samaa kuin viimeksi eli Botils Matineeta. Huomenna olisi saanut haluamaani sonnia...

Harvinainennhbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbb zxzd

Sissi-koira "auttoi" hieman otsikon kirjoittamisessa 😆 Jääköön nyt noin.
Siis otsikkona piti olla Harvinainen tapaus.
Tänään, kun 7:lle hieholle tuli hakijat, ovesta ei marssinutkaan raavasta miestä vaan nuori nainen.
Tervehdin häntä ihan kuin muitakin, vaikka mieli teki huudahtaa: "Enpä ole ikinä nähnyt naista näissä hommissa!"
Hieman arastellen hän meni laittamaan Nutellalle riimua, mutta sai sen silti ripeästi päähän ja niin hän lähti taluttamaan hiehoa autolle. Oli sielä se raavas mieskin mukana, mutta hän tuli vasta kun toisena vietyä Namua talutettiin autoon.
Sillä lailla! Naiset osaa siinä missä miehetkin! Eikä tarvinnut kertaakaan korottaa ääntään, puhumattakaan kepittämisestä 👍
Mieskin käsitteli tosi rauhallisesti eläimiä ja kaikki meni oikein hyvin.

Iltanavetan tein yksin, kun isäntä yrittää nyt puida niin paljon kuin mahdollista. Voi pojat, että navetassa oli hiljaista. Kuin huopatossutehtaassa lakon aikana.
Tuntui kuin jäljelle jääneet olisi tekeytyneet huomaamattomiksi, ettei niitäkin taluteta ovesta kammottavan auton kiduksiin.

Lähtö koittaa

Kevätkesällä haaveilin tosissani Hetan pitämisestä emolehmänä, mutta koska se ei ottanut tulta allensa, sille on nyt tulossa hakija. Samoin kuudelle muulle.
Aikoinaan, kun talutin elämäni lehmän viimeiselle matkalleen, ajattelin ettei tämän jälkeen minkään eläimen myynti tunnu missään.
Miten väärässä sitä voikaan olla... Aina on joku ylitse muiden jonka lähtö kirpaisee.
Onneksi uskon sielunvaellukseen, josko Heta, Sirkku, Rita, Aprilli, Omppu, Lahja, Pontso, Cobra ja monet muut tulevat vielä jossain elämän vaiheessa vastaan muodossa tai toisessa.

Uusia hoidettavia on tilauksessa, katsotaan kauanko niiden tulo kestää. Tilaukseen laitettiin, että saa tulla saman päivänä, kun edelliset on haettu, mutta ei ne ainakaan tänään tule, kun ei mitään ole kuulunut.