Perhealbumi

Nyt on kuvia uudesta vasikasta, Opalista ja tietty Valkyriakin halusi nassunsa ruutuun.

Alla olevassa kuvassa vasemmalla on limousinehieho Muksis, joka eilen riekkui vapaana kiimassa ollessaan ja oikealla blondihieho Moksis. Tämä parivaljakko tuli meille juottovasikoina.

Tulokas

Eilen tuli puhelu. Kaupattiin lehmävasikkaa.
Tänään sitä lähdettiin katsomaan ja vasikasta tehtiinkin kauppakirja.
On nätti pieni ayrshire. En kyllä välitä ayrshireista, mutta kun sopivalla hinnalla saatiin ja Impistä tuota maitoa tulee niin "pakko" se oli ottaa.
Myyjän hevoskoppi oli sellaisessa paikassa, ettei sitä saanut sieltä lähtemään, niin ainoa vaihtoehto oli nostaa vasikka meidän lava-auton lavalle.
Myyjällä oli kiire päästä vasikasta eroon, koska poikimakarsinassa oli eilen syntynyt vasikka, jolle oli saatava mitä pikimmiten tilaa.
No, isäntä hyppäsi vasikan kanssa lavalle (jossa on myös lavakate)  ja minä ajoin koko köörin kotiin.
Vasikka oli hienosti koko matkan, vilkuilin aina välillä taustapeilistä, miten lavalla pärjätään 😁
Se ei edes ollut kuulemma pelännyt. Sormi vain suuhun ja siinä oli matka mennyt ihan huomaamatta. Vasikka on pari päivää yli kuukauden ikäinen.
Laitettiin se Valkyrian kanssa samaan karsinaan ja siinä kävi juuri kuten olin etukäteen arvannut.
Valkyria loukkaantui sydänjuuriaan myöten, kun joku oudonhajuinen kummallisen värinen otus ilmestyy yhtäkkiä samoille pahnoille. Pikku herneprinsessa ei olekaan enää huomion keskipiste.
Pahemmin ne ei silti toistaan jännittänyt. Vähän väistelivät, kuten normaaleihin kuvioihin kuuluu.
Illalla ne oli jo tehny sinunkaupat eivätkä enää kytänneet toistaan. Eli loppu hyvin kaikki hyvin.
Uuden vasikan nimi on hienosti Opal.

Iltanavetalle mennessä navetasta kuului hirveä meteli. Sanoin isännälle, että on se kamalaa kun ollaan 5 minuuttia myöhäs, heti siitä saa kuulla. Isäntä meinasi, että taitaa olla joku irti.
No niinpä tietysti.
Lehmän kokoinen limousinhieho Muksis sielä aiheutti kaaosta. Se mokoma oli vielä kiimassa ja hyppi toisen melkein yhtä ison blondityttö Berttan selkään. Maitoputket jo notkui, kun Muksis hakkasi päätänsä niihin kahdella jalalla seisoessaan. Mutta jälleen kerran ne kesti. Ei huonoa lasia...
Muksis saatiin omaan parteensa ja se oli niin väsynyt, että kun sai eteen tuodut jauhot syötyä, se rojahti maate. Ottikin siinä vartin tirsat 😄

Kuvasatoa tulee myöhemmässä jaksossa.

Vaikeinta ikinä

Tiedätkö mikä on kaikkein haastavinta navetassa?
Yritäpä kuvata vilkasta vasikkaa karsinassa, niin se selviää 😁
Valkyria on nyt jo reilun viikon ikäinen ja niin täynnä elämää, että oksat pois.
Toissapäivänä käytiin ekan kerran ulkona, kun oli mukamas sen verran lämmintä, että uskalsi mennä ulos.
Valkyrialla oli sielläkin vain yksi vaihde, 120 lasissa.
Kameraa ei tullut mukaan, mutta enpä siinä mitään kuvia olisi ehtinyt ottaakaan 😊

Tässä näitä yrityksiä ja yksi onnistunut.

Sähkökatkos

Tänään meni sähköt poikki vähän ennen kolmea ja ne oli pois reilun tunnin.
En arvannut alkaa odottelemaan kauanko sähköjen palautumiseen menee vaan aloin lypsää Impiä käsin. Onneksi se on niin yhteistyökykyinen ja antaa maitonsa helposti käsilypsylläkin.
Kaksin käsin sai lypsää ja maito vain kuohui sankoon 👍
Sähköt palasi kun olin suurinpiirtein puolet lypsänyt, en alkanu kokoamaan koneita turhan takia.
Vaikka lypsyyn ei kauaa mennyt, niin kylläpä vain polvissa ja selässä tuntui 😐 Huomenaamulla lypsän taas koneella jos vaan on sähköä.

Valkyria on vahvistunut kovasti. Välillä kuuluu kova oljen suhina, kun se saa karsinassa hepulin 😀
Oon ollu sen kanssa säännöllisesti karsinassa, kun sillä ei ole ikäistään seuraa, niin mun pitää toimia sen leikkikaverina. En uskalla päästää sitä käytävälle vapaana juoksemaan, koska se on heti jonkun hiehon alla ja niistä on suurin osa tosi herkkiä potkimaan. Yksi kunnolla osuva potku voisi vielä päättää pienen elämän.
Nyt on vain odotettava ilmojen lämpenemistä, että päästään ulos.
Laitoin sille eilen riimun ensimmäisen kerran, mutta se oli ihan liian iso, vaikka laitoin sen niin pienelle kun sen sai 😄

MP Valkyria

Tässä se mun enneuni nyt on 😀

MP Valkyria
Isä: Mäki-Sipilän Launo, emä: M.P. Ipswich, ei: Koivikon Jymy
Syntynyt: 15.4. 2017 kello n. 14:30.

Painoa pikkuneidillä on n. 15 kiloa, mutta tahtoa isommankin otuksen edestä.
Osasi juoda tuttisangosta heti, ei tarvinnut yhtään neuvoa. Aivan mahtava tuleva lehmä.
Rekisteröin sen maidontuotantoon, en lihantuotantoon, koska tästä on tarkoitus joskus kahden vuoden päästä saada lypsettävä.

Enneuni??

Näin viime yönä unta, että mies tuli aamunavetalta ja sanoi Impin poikineen. Olin kovin innoissani ja kysyin kumpiko tuli, johon mies vastasi että lehmävasikka 😍
Olikohan se enneuni?

Edistystä

Nyt on karsinan pohja uusittu ja seinät kalkittu 👌.
Kalkki jäi yli, niin tuli kalkittua muutenkin navetan seiniä. Kesällä pitää jatkaa sitä hommaa vielä lisää.
Impin utare on paisunut jo aika isoksi. Viikko vielä laskettuun aikaan, saa nähdä tuleeko uusi asukas jo ennemmin.

Eilen katsoin Uskomaton eläinlääkäri Pol:ia, siinä oli onnellisia poikimisia. Yksikin lehmä sai kaksoset, jotka jäi eloon. Aina kaksospoikimiset ei mene yhtä onnellisesti.
Taitaa olla "normaalimpaa", että toinen tai jopa molemmat syntyvät kuolleina.
Sitten Polin piti mennä lopettamaan kaksi vanhaa hevosta.
Siinä vaiheessa ehdotin koiralle pissalenkkiä ja mentiin puolijuoksua ulos.
Eläinten lopettamiset on aina ikäviä, mutta varsinkin juuri nyt hevosten lopettaminen oli mulle liikaa.

Eilen oli ilmassa oikeasti kevään tuntua. Nyt tulee ilmeisesti taas kylmä viikko 😞

Mustat tytöt

Tänään lähti 2 aberdeen angusta korkealaitaiseen.
Molemmat täysin mustia, joilla oli sama isäkin. Toinen syntynyt meillä, toinen ostettu vasikkana.
MP Chastity (emä: M.P. Natasha) ja Maisa (emä holstein).
Mielenkiintoista nähdä paljonko lihapainossa on eroa. Ikäeroa niillä oli 4 vuorokautta.

MP Chastity pienenä

Hajotin tuon karsinan pohjan jossa "Chas" on kuvattu. Siellä on lankkurakopohja. Niitä pitää aina joskus uusia, ettei sitten mene isommalla vasikalla jalka läpi. Sinne on tehtävä uusi pohja, ennenkö Impi poikii. Seinätkin pitäisi kalkita. Ja sitä perhanan vasikka-aitaa uusia.
On vaan ollu niin mielenkiinto hukassa kaikkeen Ritan poismenon jälkeen.

Kuin salama kirkkaalta taivaalta

 Viime viikon tiistain ja keskiviikon välisenä yönä meidän tallissa tapahtui jotain, en tiedä mitä. Mutta meidän rakas tammavanhus oli kaatunut karsinassaan ja piti hirvittävää kolinaa yrittäessään päästä ylös. Yritykseksi se jäi. Hevonen rauhoittui jonkin ajan kuluttua, mutta jäin sen viereen istumaan ja vahtimaan, että aamuvuorossa oleva isäntä pääsi vielä tunniksi nukkumaan.
Aamulla ei mikään ollut muuttunut. Siispä soitto eläinlääkärille, joka käski antaa vaan särkylääkettä. Ei se tullut edes katsomaan potilasta. Eihän ne särkylääkkeet mitään auttanu. Tuntui aivan hullulta syöttää sille hevoskuuri Ketorinia, kun toinen on kuin lehmä poikimahalvauksessa.
Keskiviikkona sitä yritettiin monta kertaa kääntää ettei makaisi koko ajan samalla kyljellä, mutta kyllähän se osoittautui huomattavasti vaikeammaksi kuin mitä oli kuviteltu. Se saatiin nousemaan istuvaan asentoon, mutta siitä se sitten aina kellahti takaisin samalle kyljelle.
Ruokahalu pysyi hyvänä ja se joikin ihan normaalisti kun sangolla tarjottiin vettä. Porkkanat oli sen herkkua loppuun asti.
Torstaiaamuna sen kunto oli selvästi heikompi, se reagoi kyllä ääneeni, mutta vaikutti siltä ettei se nähnyt enää kunnolla ja sen vain sanon, että sillä hevosella oli näkö vailla vertaa.
Yritettiin sitä vielä torstainakin kääntää mutta ei se tuottanut tulosta. Oli tehtävä se kaikkein vaikein päätös ja päästettävä se tuskistaan.
Rita oli meidän ensimmäinen oma hevonen, 13:sta vuodessa siihen hitsauduttiin yhteen ja nyt kun sitä ei enää ole, elämästä ja arjesta on iso pala pois. Oli todella tuskaa katsoa toisen kärsimystä, kun itse ei voinut juurikaan auttaa. Toisaalta lopettamispäätös oli helppo tehdä, koska tiesi ettei Rita siitä enää nouse ja sillä on hirvittäviä kipuja, mutta toisaalta kun se luopuminen on aina niin vaikeaa...
Näin jälkeenpäin olen epäillyt sillä olleen cushing tai jotain muuta aivosairautta.

Rita 1988-2017