Aamulla navetasta tullessani tuli yhtäkkiä mieleen lapsuusajan päiväkirjat, jotka alkoi usein näin: Rakas päiväkirja (pvm), puin, söin ja menin kouluun/navettaan.
Nyt sen voisi aloittaa sanoilla heräsin ennen sian pieremää, puin ja menin navettaan, eli paljoa ei oo muuttunut vaikka vuosia on vierinyt jo paljon.
Mutta tähän on kasvettu ja tätä haluaisin tehdä eläkkeelle asti, milloin se sitten lieneekään.
Lapsena askareiden teko oli enempi huvia. Ei tarvinnut murehtia, kuin korkeintaan siitä, onko keli liian huono viedä vasikkoja pihalle.
Omaa tilaa emännöidessä meininki on jotain ihan muuta, kun vastuu on itsellä. Onneksi vierellä on mies ettei yksin tarvi selvitä 👫
Kevät tekee tuloaan ja pitää tosissaan alkaa suunnittelemaan kevään töitä. Viljelysuunnitelmat nyt on tietty jo tehty, mutta on paljon muutakin.
Vanha vasikka-aita on niin huono, että sille on jotakin tehtävä. Sen korjaaminen saattaa aiheuttaa jonkinasteisia painajaisia, varsinkin kun mun pitää se todennäköisesti tehdä yksin. Miehellä kun on omat työnsä. Siinä lautataapeli hupenee äkkiä ku pääsen vauhtiin, mutta sitä ennen on vanha hajotettava... Huoh. Alkaa jo tuskanhiki virrata 😓
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti