Lemmuskit

Ajattelin esitellä tässä meidän lehmät.

M.P. IPSWICH
Isä: Koivikon Jymy sss 14013 C emä: M.P. Ichiban Ei: Hauskan Apuva sss 13935 D

Syntynyt 1.3. 2003 Rotu: Länsisuomenkarja

Jälkeläiset:
2005 s. Texas Cowboy isä: Tienvieren Palle s 14246 B
2006 l. M.P. Minni isä: Pesosen Mikki sss 14077 C
2007 s. M.P. Manu isä: Suopirtin Hopea isk 14005 C
2008 s. M.P. Kurko isä: Hulikan Pyry sss 14149 D
2009 s. M.P. Arsenal isä: Sipilän Pinssi sss 14158 D
2010 s. M.P. Huithapeli isä: Toivolan Ylpeys s 14387 B
2011 l. M.P. Pepita isä: Riikolan Akapeetus sss 14673 D
2012 s. M.P. Bolton isä: Hulikan Uurastus s 14350 D
2013 l. MP Kastanja isä: Rajakallion Vesseli sss 14361 B
2014 l. MP Savannah isä: Lorabar Mighty Prince Ab 87474
2015 s. MP Ikaros isä: Netherton Mr Rader Ab 87473

M.P. Ipswich eli tutummin Impi on aina ollut helppo ja ns. huomaamaton lehmä. Se on kuin vaivihkaa päässyt noin vanhaksi mitä se nyt on, 14-vuotias.
Impi ymmärtää puhetta, mutta eri asia on huvittaako sitä kuunnella ja täytyy kyllä myöntää, että Impi saa aika paljon etuoikeuksia, onhan se kiistatta navetan kuningatar. Sen ei ole pakko aina totella, kunhan nyt edes joskus.
Lypsäessä Impi on helppo vaikka utare nyt on jo venähtänyt maata kohden, mutta se ei potki. Ja sen voi tarvitessa lypsää käsin, ei pidä sitä yhtään pahana.
Porkkanoita tämä porkkanapää rakastaa. Jos ne ei kelpaa, silloin on joko maha tosi täysi tai sitten on jotain vialla.

Viime vuoden poikiminen meni mönkään, koska se loi vasikkansa viidennellä tiineyskuukaudella 😞
Tuliko sitten välitysvasikoiden mukana jotain viruksentynkää, mene ja tiedä. Nyt kuitenkin odotellaan vasikkaa syntyväksi tälle vuodelle ensi kuussa eikä nyt tule aberdeen angus-risteytystä vaan puhdas lsk 💖 Odotan sitä kuin kuuta nousevaa. Meillä on viimeksi ollut puhdas lsk-vasikka kesällä 2013. Toivottavasti kaikki menisi hyvin...
Potkut on ainakin kovia. Vasikalla nimittäin, ei emällä.

M.P. NATASHA
Isä: Peltolan Urakka s 14329 emä: M.P. Beckindale Ei: Hulikan Ursus s 14328 B

Syntynyt: 26.5. 2012 Rotu: Länsisuomenkarja

Jälkeläiset:
2014 MP Shelley isä: Netherton Mr Rader Ab 87473
2015 MP Chastity isä: Netherton Mr Rader Ab 87473

Halusin tämän jättää Impille kaveriksi, kun se oli niin upea hieho. Toki ulkonäöltäänkin mutta erityisesti luonteeltaan. Sen olis voinu vaikka taskuunsa taitella, eikä se olisi siitä mitään piitannut.
Upea se on vielä tänäkin päivänä. Ainoa asia mikä saa sen vastarintaan ei olekaan lypsy 😁 vaan sorkkien hoito. Mutta siitäkin on aina selvitty kun ottaa esiin taikakalun=muovisuka! Sillä kun harjaa korvan takaa, niin sorkatkin saa hoidettua ilman tuskanhikeä.
Lypsäessä on ollut aina rauhallinen ensimmäisestä kerrasta asti. Silloinkin kyllä vaati harjaamista, mutta saipa koneet olla rauhassa ja maito laski/laskee nopeasti. Koko ensimmäisen lypsykauden sitä sai harjata lypsyn ajan 😄
Tälläkin jäi viime vuoden poikiminen väliin. Ensin sen takia, kun kiima osui aina niille päiville, kun siementäjät ei kulkenu ja sitten se alkoi tehdä kiusaa hiljaisilla kiimoilla, mutta nyt kuitenkiin odotellaan toukokuussa syntyväksi pientä länkkäriä Riikolan Akapeetuksesta 💗
Kai se sen takia jätti tiinehtymisen väliin, kun Impikään ei poikinut. Tämä kun tahtoo tehdä kaiken niinkuin Impi...siis kaiken....

Keväthommia

Viimeinkin päästiin alkuun keväthommissa. Ladosta toiseen siirrettiin klapikasa ja nyt mä saan muutaman päivän heitellä klapeja varastoon. Sitte alkaakin uusien rankojen rahtaaminen metsästä, joita isäntä on jo käynyt sahaamassa.
Nyt odottelen tuleeko pieni kaveri tänä keväänä kaveriksi, nimittäin Punarinta. Monia muuttolintuja on jo tullut, muttei sitä oo näkyny vielä.
Pari lintupönttöäkin pitäis siivota, että tuleva asukas saa aloittaa puhtaalta pöydältä vai pitäisikö sanoa puhtaalta lattialta 😀

Ärsyttäviä tapoja

Vaikka nuo hiehot on yleensä mukavia työkavereita, on niillä myös pimeämpi puolensa.
Eilen isäntä sai Mini-Iirikseltä sorkkaa ilman mitään näkyvää syytä. Yritti "Iiris" muakin potkaista pari kertaa, mutta ei osunut. Joidenkin ärsyttävä tapa on tuo potkiminen. Vaikka niille ilmoittaa, että mä tuun nyt täältä, ei tarvi pelästyä, niin siltikin sorkka viuhuu. Se on tietysti hyvä kun tietää varoa helposti potkivia tapauksia, kun sitten taas ne "pomminvarmat" potkaisee, sitä ei ehdi edes väistää.
Sitten on ne vastapalloon lyövät eli kun heität rehua eteen, ne oikein kyttää tilaisuutta heittää ne turvallaan takaisin 👎
Meillä on yksi holsteinhieho, joka kyttää tilaisuutta heittää jauhot pitkin partta. Välillä tekis mieli jättää mokoma itikka ilman jauhoja, mutta kun se rangaistustapa ei toimi naudoilla.
Ja sitten vielä ne roikkujat... Aina notkutaan kaukalon päällä puoliksi, kun sinne pitäisi laittaa ruokaa. Esim. meillä ruokitaan eläimet 6 kertaa päivässä ja joka ikinen kerta pitää sanoa: "Päät pois". Mikä ihme siinä on ettei se niin monista toistoista huolimatta mee niillä jakeluun? Vain yksi aberdeen angus siirtää päänsä käskemättä pois.

Mini-Iiris

Kunnioitusta molemmin puolin

Viime viikonloppuna oli Ruotsissa tapahtunut kamala onnettomuus, jossa maatilan emäntä oli kuollut emolehmän käydessä päälle. Lehmä oli saanut kaksoset ja ilmeisesti puolustanut niitä.
Nämä on ikäviä tapauksia, mutta sikäli aika harvinaisia, kun ajattelee paljonko nautaeläimiä esim. Suomessakin on.
Mä oon yrittänyt opettaa vasikan jo pienestä pitäen kunnioittamaan ihmistä. En tykkää yhtään, jos vasikka juoksee irti ollessaan päin. Harvassa sellaiset yksilöt on, mutta niitäkin on olemassa. Ne tekee sitä sitten isonakin jos sitä ei kielletä ja opeteta kunnioittamaan ns. "ihmisen omaa tilaa".
Sama asiahan kuuluisi opettaa varsoillekin.
Nauta, josta kasvaa emolehmä on juuri sen otollisen ajan (syntymästä vieroitukseen) emänsä hoivissa eikä siis kesyynny samanlaiseksi kuin ihmisen huomassa ollut nauta (lypsylehmä).
Sehän ei tietenkään tarkoita, etteikö lypsyrotuinen nauta voisi käydä ihmisen päälle juuri esim. vasikkaansa puolustaakseen, eikä se tarkoita että kaikki emolehmät kävisi ihmisen kimppuun kuin yleinen syyttäjä, mutta todennäköisempää se on lihanaudoilla.

Valoa pimeyteen

Aamulla herätessä oli sähköt poikki. Onneksi miehellä on niin hyvä sisäinen kello, että herää vaikka kello ei herätä.
Lähdin siitä sitten navettaan taskulamppu kädessä ja otin matkalla vielä pari lyhtyäkin joukkoon.
Lyhdyt jätin karjakeittiöön ja keräsin navetasta kaikki lamput ja ripottelin niitä pitkin navettaa. Otsalamppu on niin kehno, että yksin sillä ei pärjänny.
Onneksi aamu valkenee jo niin varhain, että alkoi luonnonvalolla pian nähdä.
Mennessäni navettaan, sielä huusi kolme vasikkaa (kaikki ayrshireja), kuin henkensä hädässä. Pelkäsivät varmaan pimeää...
Rehua ja jauhoa vain eteen niin johan rauhoittuivat. Kukaan muu sielä ei pitänyt meteliä.
Tunnin ehdin tehdä töitä, kunnes tuli sähköt.
Sitten alkoi taas metakka, ne samat kolme ay-vasikkaa alkoi nyt huutaa, kun valot syttyi...hmm... Mikään ei oo hyvä.
Navetasta lähtiessäni oli aamu jo valjennut, valot sai sammuttaa ja porukka jäi tyytyväisenä mussuttamaan evästään 👌

Kuun vaikutus

Meillä vieroitettiin tutista kaksi nuorinta eläintä viime viikon lopulla ja ollaan ihmetelty, kun ne ei oo yhtään huudellu tutin perään. Jotkut saattaa huutaa kaksikin viikkoa, niin että ikkunat helisee.
Mahdollinen syy selvisi kun aloin kaverin luona lukemaan kuukirjaa.
Sielä sanottiin näin: vasikat tulisi vieroittaa juuri ennen täysikuuta, niin se tapahtuu vaivattomammin.
Maanantaina oli täysikuu...
Tänään kuu on vaa'assa ja nyt on suotuinen ajankohta kukkien ja kukkivien rohtoyrttien kylvölle ja istutukselle sekä huonojen kasvien lannoitukselle.

Rakas Päiväkirja

Aamulla navetasta tullessani tuli yhtäkkiä mieleen lapsuusajan päiväkirjat, jotka alkoi usein näin: Rakas päiväkirja (pvm), puin, söin ja menin kouluun/navettaan.
Nyt sen voisi aloittaa sanoilla heräsin ennen sian pieremää, puin ja menin navettaan, eli paljoa ei oo muuttunut vaikka vuosia on vierinyt jo paljon.
Mutta tähän on kasvettu ja tätä haluaisin tehdä eläkkeelle asti, milloin se sitten lieneekään.
Lapsena askareiden teko oli enempi huvia. Ei tarvinnut murehtia, kuin korkeintaan siitä, onko keli liian huono viedä vasikkoja pihalle.
Omaa tilaa emännöidessä meininki on jotain ihan muuta, kun vastuu on itsellä. Onneksi vierellä on mies ettei yksin tarvi selvitä 👫

Kevät tekee tuloaan ja pitää tosissaan alkaa suunnittelemaan kevään töitä. Viljelysuunnitelmat nyt on tietty jo tehty, mutta on paljon muutakin.
Vanha vasikka-aita on niin huono, että sille on jotakin tehtävä. Sen korjaaminen saattaa aiheuttaa jonkinasteisia painajaisia, varsinkin kun mun pitää se todennäköisesti tehdä yksin. Miehellä kun on omat työnsä. Siinä lautataapeli hupenee äkkiä ku pääsen vauhtiin, mutta sitä ennen on vanha hajotettava... Huoh. Alkaa jo tuskanhiki virrata 😓

Huvittavaa

Meillä on kaksi omatarvelehmää lihanautojen lisäksi.
Nyt sattui sitten niin, että molemmat on ummessa yhtäaikaa.
Laitoin lomittajaa varten lapun maitohuoneen oveen: "Lehmät on lomalla lypsyhommista".
Aamulla ollessani navetassa huomasin lomittajan kirjoittaneen samaan lappuun tekstin alle: "Ja isäntäväki".
Niin, enpä ollut ajatellut asiaa tuolta kantilta 😃 Tottahan se on.

Nautarotuja osa: 15

BIISONI lyhenne bi

Suuri, raskasrakenteinen eläin.
Paksu turkki peittää etujalat, kaulan ja hartiat.
Sonnin paino on keskimäärin 455 - 900 kg, lehmän 360 - 550 kg.
Lyhyet sarvet.
Voi juosta jopa yli 60 km/h vauhdilla.
Suomessa on muutamia biisonitiloja.

Nautarotuja osa: 14

GALLOWAY lyhenne ga

Kotoisin Skotlannista.
Väriltään mustan, harmaan, ruskean tai valkoisen eri sävyjä, myös mustia joilla on valkoinen vyökuvio.
Luonnostaan nupo.
Aikuinen sonni painaa 800 - 1000 kg, lehmä 400 - 600 kg.
Suomessa toistaiseksi vain risteytyksiä, ei rotupuhtaita eläimiä.

TEXAS LONGHORN lyhenne lh

Rotu on kotoisin Yhdysvalloista, Teksasin osavaltiosta.
Rotu on helppo tunnistaa huomattavan pitkistä sarvista.
Suomessa longhorneja on vain yksi sonni.
Täysikasvuinen sonni painaa 800 - 900 kg, lehmä 350 - 550 kg.
Väriltään valkean-, ruskean- tai mustanlaikukas.

Nautarotuja osa: 13

LIMOUSIN lyhenne li

Ranskalaista alkuperää oleva keskikokoinen lihanauta.
Väriltään ruskea, myös mustia jalostettu. Sekä sarvellista että nupoa linjaa.
Täysikasvuisen sonnin paino on 1000 - 1200 kg ja lehmän 650 - 850 kg.
Käytetään paljon risteytyksissä lypsyrotujen kanssa.

Näistä on kokemuksia risteytyksinä. Ovat melkoisen jääräpäisiä, eli ei sieltä helpoimmasta päästä, mutta kasvavat hyvin.

HIGHLAND CATTLE lyhenne hc, tunnetaan myös nimellä YLÄMAANKARJA

Skotlannin nummilta kotoisin oleva huomattavan pitkäsarvinen ja huomattavan pitkäkarvainen lihanauta.
Rotu pärjää hyvinkin karuissa oloissa, eikä vaadi välttämättä kummoistakaan suojaa.
Väritykseltään voi olla kellanruskea, punaruskea, musta, rusehtavanharmaa, valkoinen tai brindle.
Kantakirja avattiin vuonna 1884.
Aikuisen sonnin paino on 750 - 950 kg, lehmän 450 - 650 kg.
Kasvaa hitaasti ja aikuistuu myöhään.

Nautarotuja osa: 12

BLONDE D'AQUITAINE lyhenne ba, "blondi"

Nuori rotu, joka on kehitetty 60-luvulla Ranskassa yhdistämällä Quercy-, Blonde Pyrenee- ja Garonne-rodut.
Väriltään kermanvaaleasta ruskeaan. Suomessa sarvellinen versio, maailmalla myös nupoa linjaa.
Sonni painaa 1200 - 1400 kg, lehmä 700 - 900 kg.
Eläimet ovat pitkärunkoisia ja siroluisia.

Näitä kun saisi navetallisen. Meillä on ollut vain risteytyksiä, mutta nekin on jo tehneet vaikutuksen. Syövät kokoonsa ja kasvuunsa nähden vähän, ovat ystävällisen luontoisia, kunhan vasikka on totutettu käsittelyyn syntymästään asti. Joskus saattavat riehaantua ja silloin kyllä maa jytisee :)

Nautarotuja osa: 11

ABERDEEN ANGUS lyhenne ab.

Skotlantilaista alkuperää oleva liharotu.
Luonnostaan nupo, väriltään kokomusta, joskus punainen.
Sonnin paino on keskimäärin 1000 - 1250 kg, lehmän 600 - 800 kg.
Käytetään paljon risteytyksissä lypsyrotujen kanssa helppojen poikimisten takia.
Kantakirja avattu vuonna 1862.

Näitä risteytyksiä meillä on ollut monia. Kaikki on olleet mukavia luonteeltaan, ei mitään riehujia, vaan normaalin uteliaita ja ystävällisiä eläimiä. 

Nautarotuja osa:10

CHAROLAIS lyhenne ch

Alkuperältään ranskalainen liharotu.
Väriltään valkoinen, kellertävä tai harmaa.
Aikuinen sonni painaa keskimäärin 1200 - 1400 kg, lehmä 700 - 950 kg.
Nopeakasvuinen, ei rasvoitu helposti.
Käytetään risteytyksissä lypsyrotujen kanssa.

Näitä on jokusia risteytyksiä ollut. Ei oo niin ihmisen kavereita kuin esim. hereford tai simmental. Kasvaa ihan silmissä muhkeaksi. Ei kuulu liharotulistassani parhaiden joukkoon.

Nautarotuja osa: 9

SIMMENTAL lyhenne si

Sveitsistä kotoisin oleva rotu, jota käytetään sekä lypsylehmänä, että lihanautana.
Rodusta on sekä sarvellista että nupoa linjaa.
Simmentalia käytetään paljon risteytyksissä lypsyrotuisten kanssa.
Simmental on hyväluonteista ja rauhallista karjaa.

Näistä on kokemusta vain risteytysvasikoina, mutta ne olikin sitten mieleen jääviä tapauksia. Todella ihanan luonteisia vasikoita, seurasivat vapaana kuin koira perässä. Näitä olisi mukava saada lisää.

HEREFORD lyhenne he

Alkuperältään englantilainen lihanautarotu on levinnyt ympäri maailman.
Aikuinen sonni painaa n. 900 kg ja lehmä 600 kg.
Ulkonäöltään muistuttaa paljon simmentalia, punaruskea runko, valkoinen pää ja vatsanalus.
Sarvellinen, helposti rasvoittuva, hyvä karkearehun käyttäjä.

Kun olin pieni, meillä oli yksi hereford-sonni, jonka muistan aina sen vihaisuudesta. Mua ei päästetty lähelle sitä sonnia, koska se alkoi riehua todella helposti. Nykyisin kokemukseni herefordeista on ihan muuta. Ne on rauhallisia, ehkä hieman "hitaita" ajatukseltaan, mutta eivät ainakaan järjestä ikäviä yllätyksiä. Kasvavat alussa hitaasti, mutta vauhtiin päästyään eivät häviä kasvussa muille.

Nautarotuja osa: 8

BROWN SWISS lyhenne bs

Alkujaan yhdistelmärotu. Juuret ovat Sveitsissä.
Ruskeanharmaa, jauhoturpa. Sarvellinen.
Rotu on sitkeä ja pitkäikäinen.

MONTBELIARDE

Punavalkoinen, valkopäinen lypsyrotu. Vankkarunkoinen ja vahvajalkainen.
Rodun juuret ovat Ranskassa.
Käytetään paljon risteytyksissä Holsteinin kanssa.
Lehmä painaa keskimäärin 600-700 kiloa ja sonni 900-1200 kg.

Nautarotuja osa: 7

DEXTER lyhenne de

Rodun alkuperä on Irlannissa.
Pienikokoinen lihanauta, jota pidetään myös lypsylehmänä. Suomessa vain kourallinen.
Sonnien keskimääräinen paino on 500-600 kg ja lehmän 350 kg. Säkäkorkeus metrin molemmin puolin.
Väriltään useimmiten musta.

Tälläinen on mulla haaveissa, mutta haaveeksi varmaan jää.

Nautarotuja osa: 6

JERSEY lyhenne je

Jerseyn saarelta kotoisin oleva pieni lypsyrotu.
Jerseyn paino on 350 - 540 kg.
Värit vaihtelevat vaaleanruskeasta miltei mustaan. Yleensä tunnusmerkkinä on myös vaalea turpa, tumma häntä ja mustat sorkat.
Jerseytä pidetään lempeänä ja rauhallisena rotuna.

Nautarotuja osa: 5

LÄNSISUOMENKARJA lyhenne lsk.

Kaunis punaruskea maatiaisemme, luonnostaan nupo, joillekin yksilöille voi tulla pikkuruiset sarvet.
Maatiaisroduistamme suurin ja yleisin.
Rodun ongelmana on sukusiittoisuus.
Lsk on luonteeltaan utelias, älykäs, kiltti mutta omapäinen.
Parhaimmat yksilöt voivat tuottaa yhtä paljon maitoa kuin valtarotujen edustajat.
Kantakirja avattu vuonna 1904.

Tämä on kaikista roduista mun suosikki ollut aina. Jalostus on tasoittanut näiden luonnetta vuosikymmenien saatossa, mutta omapäisyyttä näistä ei saada pois eikä missään nimessä tarvitsekaan. Pitäähän suomalaisessa olla sitä kuuluisaa sisua!
Tässä rodussa on paljon yksilöitä, joista saa helpolla maailman parhaan kaverin. Älykkyys näillä paistaa silmistä ja koska ovat rohkeita ja uteliaita niiden kanssa on helppo olla ja työskennellä.
Poikimisissa näitä ei ole juurikaan tarvinnut avustaa, melkein on parempi pysyä pois tieltä.
Tämän rotuiset lehmät tuntuu kiintyvän hoitajaansa enemmän kuin muut. Todella upeita eläimiä.

Nautarotuja osa:4

ITÄSUOMENKARJA lyhenne isk

Toinen kotimaisista alkuperäisroduista. Pieni ja sitkeä rotu, joka puhekielessä tunnetaan myös nimellä kyyttö. Kyyttö on oikeasti itäsuomenkarjan väritys, ei rotu.
Rotu on uhanalainen. Luonnostaan nupo.
Rotu on tunnettu terveydestään, sitkeydestään ja pitkäikäisyydestään.
Kantakirja avattu vuonna 1898.

Näistäkin mulla on kokemusta vain risteytysten kautta. Ja nekin sonneja. Ah, mitä luupäitä ne oli...
Kaukana siitä "ihanasta pikkumaatiaisesta, joita kaikki haluaa". Varmasti niitä oppikirjankin mukaisia yksilöitä on olemassa. Kauniita ulkoa, itsepäisiä sisältä :)

Nautarotuja osa: 3

POHJOISSUOMENKARJA lyhenne psk

Yksi Suomen omista alkuperäisroduista ja todennäköisesti vanhin suomalaisista roduista. Tunnetaan myös Lapinlehmänä.
Väriltään valkoinen, jossa voi olla mustia tai ruskeita merkkejä.
Pohjoissuomenkarja on uhanalainen lukumäärän ollessa muutama sata.
Psk on rungoltaan lyhyt, tiivislihaksinen. Luonnostaan nupo.
Luonteeltaan kesy, helposti oppiva, mutta omapäinen.
Kantakirja avattu vuonna 1905.

Näitä mulla on ollut vain kolme, eikä nekään ollut puhdasrotuisia. Emä ja poikansa. Se lehmä oli yksi hankalimpia tapauksia joita olen ikinä hoitanut. Lypsy oli sille rouvalle yhtä myrkkyä. Ajattelin, että se ensimmäisen kuukauden jälkeen rauhoittuisi, mutta se ei rauhoittunut vielä toisenkaan poikimisen jälkeen. Onhan ne nättejä eläimiä katsella, mutta itse en ole koskaan toista psk:ta lypsyriviin ottanut enkä ota. Toivon silti todella, ettei tämä hieno suomalainen rotu katoaisi.

Nautarotuja osa: 2

AYRSHIRE lyhenne Ay

Skotlannista kotoisin oleva nautarotu, Suomen yleisin lypsyrotu.
Keskimääräinen paino n. 500 kg.
Ruskea-valkoinen, pitkäsarvinen (ellei ole vasikkana nupoutettu).

Tästä rodusta minulla ei juurikaan ole hyvää sanottavaa. Kohdalleni on sattunut vain kaksi todella ihanaa ayrshire-rodun edustajaa ja muista on ollut enemmän tai vähemmän harmia.
Todella innokkaita potkimaan lypsäessä, eivätkä aina muista sitä, ettei ihmistä pusketa :(

Nautarotuja osa: 1

Maailmassa on lukemattomia nautarotuja. Tässä sarjassa esittelen niitä joita Suomesta löytyy, ensin fakta ja sitten omat kokemukset mikäli niitä on.

FRIISILÄINEN  lyhenne Fr.
Rotu on alkuperältään Pohjois-Hollannista, musta-valkoinen nauta.
Aito friisiläinen on Suomen kartalta suurin piirtein kadonnut, koska siihen on sekoitettu...

HOLSTEIN lyhenne Hol.
Kehitetty Pohjois-Amerikassa, musta-valkoinen nautarotu. Paino keskimäärin 645 kg.
Maailman yleisin lypsyrotu.

friisiläisiä

holstein

Yhtäkkiä katsottuna voisi sanoa, että eihän noissa ole mitään eroa. Todellisuudessa holstein-rotuiset ovat korkeampia ja lihaksettomampia kuin friisiläiset. Jalostuksella on saatu esim. utarerakennetta parannettua.  Jotkut sitkeästi pitävät näitä kahta rotua yhtenä ja samana vaikka niiden alkuperäkin on ihan eri mantereella...

Itse pidin kovasti friisiläisistä, nämä nykyajan holsteinit ovat sellaisia hongankolistajia, joilla ei tunnu olevan edes samanlaista persoonallisuutta, kuin friisiläisillä oli.
Eräskin mies oli jo huolissaan, mihin holstein sonnivasikat saa tulevaisuudessa myytyä, kun ne on sellaisia luupusseja, joita ei sonninkasvattajat huoli. Niinpä...
Joka asialla on aina kaksi puolta. Maidontuottajat tykkäävät, kun maitoa tulee, mutta lihantuottajat ei tykkää luupussukoita kasvatella.
Friisiläiset oli perusluonteeltaan rauhallisia jo pikkuvasikasta lähtien. Ei mitään flegmaattisia, mutta niiden mieliala ei heitellyt lännestä itään jatkuvasti. Niihin saattoi luottaa, että oppivat olemaan aidoissa karkaamatta, eivät käy toisten lehmien päälle, ihmisestä puhumattakaan, ovat rauhallisia likimain tilanteessa kuin tilanteessa.

Tervehdys!

Etsin netistä lehmäblogeja. Löytyihän niitä, mutta ei sellaista mitä etsin. Siitä se ajatus sitten lähti...