Terveiset työn äärestä

Istun tässä kahvitauolla ja ajattelin muutaman rivin naputella.
Päivät venyy taas pitkiksi, kun sää suosii peltotöitä.
Isäntä lähti juurikin äsken kylvötöihin, minä tulin navetasta.
Tein meidän kaneille uuden häkin, sitten aloin tekemään heti perään uutta. Meille piti tulla uusi kani, mutta se olikin kuollut, jonka olin varannut 😞 Nyt sitten odottelen mahdollista viestiä, saanko toisen tilalle vai alanko etsiä jostain muualta. Se oli kyllä iso pettymys, ettei siitä pupusta ollut eläjäksi, koska se olisi ollut juuri sellainen kuin olen pitkään halunnut. Valkoinen ruskeilla pilkuilla. No, täytyy toivoa, että joskus vielä osuu kohdilleen.
Tuota häkkiä tehdessäni, mulla palo hihat, kun lato, jossa niitä teen on niin täynnä turhaa roinaa, ettei tahdo päästä liikkumaan. Tarkoitus oli vain raivata pöytäsahan alusta tyhjäksi, että saa sitä edes hieman siirrettyä parempaan paikkaan, mutta kuten usein, kun alan siivoamaan, se lähti lapasesta. Nyt on puoli latoa raivattu ja isännältä on tullut kehuja 😇
Kohta sielä voi pitää vaikka latotanssit! Tai siis ehkä juhannuksena... Jestas, että sitä onkin kaikkea turhaa tullut säilöttyä, mutta ei enää.

Aitaa on tehty aina kun on jaksanut/ehtinyt. Niin lanka-aitaa kuin lauta-aitaa.

Näin homma etenee.

Kuvapostaus

Tässä kuvat uusimmista tulokkaista.
Piti tulla vain yksi lisää, mutta kuski soitti aamulla ja kysyi ottaisimmeko toisenkin. No nyt sattui olemaan tilaa niin otettiin. Sieltä tulikin hauskan näköinen hiehovasikka.

Puolukka ay

Pallero ab

P18-Jatsi ay

Huh hellettä!

Jo on taas aika mennyt nopsaan.
Tämäkään kevät ei ole tehnyt poikkeusta eli kiireet alkoi puskemaan päälle heti kun ilmat lämpeni tai itseasiassa ennen sitä.
Meillä harvennettiin talvella metsää, sitten tuli talvimyrsky ja sen mukana jonkin sortin syöksykierre joka kaatoi mennessään ihan kiitettävästi puita lisää.
Yhtäkkiä meillä olikin puita ihan liikaa.
Yhtenä päivänä mies tuli metsästä päiväkahville ja sanoi: "Mitäs jos tehtäis pihasauna hirsistä?".
Ja tuumasta toimeen. Parin päivän päästä oli jo tehty pukit pöllejä varten ja parkkuurauta teroitettu. Puiden kuorimisesta ei vain tahtonut tulla mitään, kun kumpikin olisi halunnut kuoria ja rautoja oli vain yksi. Onneksi saatiin lainaan toinen ja kohta kuukausi on kaarna lentänyt iloisesti. Muutama päivä on ollut välillä taukoa ns. takatalven takia.
Jos kaikki nyt menee suunnitellusti, tänään saadaan loputkin kuorittua. Huoh!
Sitten alkaa peltotyöt, aitojen teko, pihatyöt saa jatkoa jne.

Meille tuli jokin aika sitten uusi hieho, Puolukka nimeltään. Se on samasta paikasta kuin Perjantai ja Punotar. Taisi olla päivää nuorempi kuin Punotar.
Kuski päästi sen taas ilman narua tulemaan autosta. Minä olin navetan käytävällä valmiina ottamaan kopin, kun isäntä jäi kuskin kanssa ajamaan sitä navetan ovea kohti. Mutta se olikin niin rauhallinen, ettei sitä tarvinnut ajaa. Ohjata vain karsinaan. Sielä se alkoi huutamaan kuin hyeena samantien. Rehu ei saanut sitä rauhoittumaan sen enempää kuin jauhotkaan. Vettä se ei halunnut edes nähdä.
Yönavetalle mennessä (Puolukka tuotiin iltanavetan aikana) oli yllätys keskellä navetan käytävää. Puolukka oli murtautunut karsinasta. No ei siinä sitten auttanut kuin laittaa se parteen. Onneksi oli juuri täyttänyt sen puoli vuotta joka on alaikäraja. Siinä se on sitten Pienen vieressä ajan myötä kotiutunut uuteen paikkaan ja viihtyy tätä nykyä ilmeisen hyvin. Huutokin loppui muutamassa päivässä.

Huomenna tulee kuulemma taas uusi jäsen jengiin. Muuta en vielä tiedä kuin että hieho sieltä tulee.

Voihan kemppi minkä teit!

Naapuri toi koko viime syksyn porkkanasatonsa meidän hiehoille syötettäväksi, kun niihin oli iskenyt porkkanakemppi.
Siinä pestessäni porkkanoita ja poistaessani kaikki huonot kohdat, ajattelin, ettei kyllä tee mieli porkkananviljelijäksi ryhtyä.
Jos niihin iskee porkkanakemppi, koko sato on pilalla.
10 litran sangollisesta syötettävää jäi loppujen lopuksi vajaa 2 litraa...

Asennettiin Ruun ja Riukun karsinoihin kaukalot, että saavat opetella syömään pikkuhiljaa jauhoja.
Natasha pitäisi laittaa parin viikon päästä umpeen, niin sitten ei oo enää ku Impin maito tarjolla ja sitä ei tiedä paljonko sieltä sitten loppujen lopuksi heruu ja kauanko.
Impi on poikinut viimeksi 15.4. 2017, mutta maitoa vain tulee aamuin-illoin. Korkea työmoraali on meidän mummolla 😄

Priimaa

Uusi lomittaja on nyt työnsä meidän navetassa tehnyt.
Toivon todella, että hän tulee toistekin meille lomittamaan.
Ehdottomasti paras näistä kolmesta lomittajasta, joita meillä on ollut vakilomittajamme jäätyä eläkkeelle.

Ensimmäisen aamunavetan jälkeen, kun lomittaja oli ollut töissä, menin päivänavettaan enkä ollut uskoa silmiäni. Eläimet niin ylen tyytyväisiä ja navetta niin siisti, ettei se ole omilta jäljiltäkään vaikka kuinka yrittää puunata.
Sieltä ei löytynyt pienintäkään moitteen sijaa. Sanoin oikein ääneen isännälle, että miten voi miehen jäljiltä olla näin moitteetonta ja siistiä, kun ei naislomittajatkaan kykene tähän?

Kyllä olisi ilo lähteä lomalle, jos olisi rahaa lähteä, kun olisi tuollainen lomittaja hoitamassa eläimet sillä aikaa.

Juhlahumua

Meidän rakas M.P. Ipswich, tuttujen kesken Impi, näki päivänvalon ensikerran 1.3. 2003 eli tänä päivänä vietetään 16:sta syntymäpäivää 💖

Meillä kävi tänään uusi lomittaja tutustumassa talon tapoihin (taas). Nyt on sitten kolmaskin vaihtoehto jos kaksi ensimmäistä ei syystä tai toisesta pääse. Vaikutti ihan pätevältä ja järkevältä mieheltä.
Taitaa olla niin, että työtä vieroksuvat ja vain rahan takia työtä tekevät on potkittu pois ja hyvä niin.

Iik, verta!

Pesin Impiä lypsyä varten ja huomasin yhtäkkiä verta pesuliinassa.
Arvasin kyllä heti mistä se tulee, mutta tarkistin silti. Syylästähän se...
Se oli melkein revennyt irti ja teki mieli nypätä se lopunkin irti, mutta jätin sen silti tekemättä.
Mistä lie se syylä siihen putkahtanut. Syylät on nuorten nautojen riesa, ei 15-vuotiaan...
Laitoin siihen aloe veraa, se vie ainakin kivun pois.
Ei se kyllä tuntunut olevan kipeä, kun Impi ei mitenkään siihen reagoinut.

Eilen illalla, kun sain koneet pesuun, kävin tuvassa. Kun tulin takaisin navetassa oli kaaos. Heti kun selkänsä kääntää...
Isäntä oli tyhjäämässä hiehokarsinaa ja kaksi hiehovasikoista; Pykky ja Perjantai oli karannut karsinasta, sitten vielä Maisa oli päässyt irti parresta.
Maisasta löytyi uusi, ei mitenkään mukava puoli. Menin sen eteen ja komensin omaan paikkaansa. Sepä vain laski päänsä ja osoitti mua sarvillaan. Hetken jo näytti, että taitaa tulla päälle, mutta kun otin kolan käteeni, se lähti niskojaan nakellen navetan toiseen päähän. Sieltä isäntä sai sen riimuun ja saatiin se parteen.
Pykky ja Perjantai meni kuuliaisesti takaisin karsinaan kun vain avasi oven.

Pieni-hieho on hauska, kun se on alkanut kuopimaan etujalalla kuin hevonen jos ruoka on sen mielestä sekunninkin myöhässä 😃