Realisti

Tämä tyttö haettiin meille taluttamalla. Oli melkoinen yllätys, että se seurasi isäntää kuin koira vaikkei ollut ikinä pitänyt edes riimua. Yhtään se ei jarrutellut eikä yrittänyt rynniä menemään, kuten normaali vasikka. Silti se on täysin terve, ettei sen rauhallisuus mistään viasta johdu.
Realisti on hyvin kotiutunut, vaikka onkin varautunut.

Realisti

Tyttötrio

Näin pian tilanne muuttui. Nyt on Aaronilla tyttökavereita melkein joka sorkalle.
Naapuri soitti eilen, että pitäisi saada syntyville tilaa, ostatteko vasikoita? Jo vain!
Tehtiin nopsaan karsinaremontti valmiiksi, siirsin Aaronin sinne, että saatiin tilat uusille. Sitten lähdettiin hakemaan.
Kiiltäväkarvaisia ja hyvin kasvaneita holsteineja. Huomenna haetaan vielä yksi ayrshire.

Vein tänään jo yhtä tyttöä Aaronin seuraksi ulos, mutta siinä kävi niin kuin arvata saattaa. Kumpikin pelkäsi toistaan niin, että mun piti ottaa Aaron vauhdista kiinni, ettei uusi kaveri mene aidasta läpi. Täytyy pyytää isäntää kaveriksi, niin ei tarvitse yksin pidellä kahta.

RISTINOLLA ja RUU

RÄP

Tässä on vielä kuvat kahdesta aiemmin tulleesta

LEEA

RINKULA

Paineita

En vienyt Aaronia ulos toissapäivänä, kun oli niin kylmä pohjoistuuli, mittarikin näytti vain 12:sta plussaa 😨, eilen tuli sitten flunssa (siis mulle) ja kuumetta pukkasi, niin ei Aaron päässyt eilenkään ulos. Tänään on ollut jo huomattavasti parempi olotila ja sää, joten vein Aaronin ulos. Jestas sen kanssa! En meinannut millään saada riimunnarua irti, kun sillä oli niin kovat paineet vain mennä ja lujaa 😃 Annoin sen huidella sielä itsekseen ja menin siivoamaan sen karsinaa ja tekemään muita navettahommia sillä aikaa. Puolen tunnin päästä se oli jo rauhoittunut ja se antoi ensimmäisen kerran oikeasti kiltisti kiinni...

Punnittiin muuten Aaron täs yks päivä. Se on kasvanut reilun kilon päivävauhtia syntymästään 😊 Se on oikeasti kohta iso poika.

Ei vain näy

Alan kohta luopua toivosta saada Aaronille ikäisensä kaveri.
Välitysfirma vaan soittelee, että "-Niin kaksiko vasikkaa teille on tilattu?". "-Eikun seitsemän, joista kaksi on vasta tullut!". "-No laitan teidät listan ensimmäiseksi!". Ei vain näy ei kuulu.

Ai niin, enhän mä ole vielä edes kirjoittanut niistä kahdesta tulleesta... Toinen on ayrshire, jolle annettiin nimeksi Rinkula ja toinen on blondi, jolla oli nimi R19-Leea. Rinkula on pieni, joka kokonsa puolesta sopisi kyllä Aaronin kaveriksi, mutta se on aivan älyttömän arka. Aivan kuin ei olisi ihmistä ikinä nähnytkään. Isäntää se ei enää pelkää aivan kuollakseen, kun hän on siivonnut karsinaa ja yrittänyt siinä samalla kesyttää sitä. Mä saan hipaistua Rinkulaa, jos se ei huomaa mua ajoissa.
Leea ei ole sekään mikään taskuun laitettava, mutta antaa kyllä karsinan ulkopuolelta silitellä. Kuvia mulla ei nyt ole laittaa.

Navetassa on tehty hieman seinä- ja karsinaremonttia, nyt kun on siihen tilaisuus. Seiniäkin on tullut kalkittua.
Sontaovelle tein jo alkukesästä sellaisen...hmm...kuinka sen selittäisi, no se on kuin puoliovi, mutta  siinä on vain alaosa. Täytyy kyllä itsekin kehua, että se oli paras idea pitkään aikaan. Se on niin korkea, ettei edes lehmällä tule mieleen hypätä yli, mutta niin matala, että ilma vaihtuu ja pääskysten ei tarvitse pelätä jäävänsä oven rakoon. Löytyi sopivat vanhat saranatkin siihen latoa siivotessa kevätkesällä.

Poikiminen ja rehuntekoa

Viime keskiviikkona Natasha alkoi vihdoin ja viimein antaa merkkiä, että vasikka on tulossa.
Siirrettiin se puuaitaan, kun siellä ei sattunut olemaan muita niin saa rauhassa poikia ulkosalla.
Samaan paikkaan se marssii kuin viime kesänäkin, kun Lizzie syntyi.
Annettiin sille varoiksi tuubi kalsiumia ja jätettiin rauhaan.
Menin puolen tunnin päästä katsomaan onko homma edistynyt. Se makasi, mutta nousi ylös kun menin tarpeeksi lähelle. Istuin maahan muutaman metrin päähän ja juttelin sille mukavia.
Yhtäkkiä Natasha tuli viereeni, töytäisi mua turvalla polveen kuin merkiksi, kääntyi ja meni maata.
Katsoin kelloon, 17:14. Ponnistukset alkoi samantien ja sorkat tuli näkyviin. Isot sellaiset... En kuitenkaan puuttunut poikimiseen, koska vasikka näytti tulevan oikein päin. Kohta oli jo pääki pihalla ja lopulta koko vasikka. Katsoin kelloa, 17:20. Eli 6 minuuttia meni koko toimitukseen.
Natasha pomppasi kuin vietereillä ylös ja alkoi nuolemaan vasikkaa. Isäntäkin tuli juuri paikalle, kun vasikka tuli ulos ja kilvan kehuttiin emää.
Sukupuolta ei tarvinnut edes tarkistaa. Sen näki heti, että sonni sieltä tuli.
Hain lypsytarvikkeet ja tuttisangon, isäntä haki lehmälle juomista.
Lypsin vasikalle reilun litran terniä jonka se hanakasti joi. Sitten mentiin navettaan. Poika pahnoille ja äiskä viereen.
Yönavetalla tippui jo jälkeisetkin ja kaikki oli ok. Natasha sai mennä yöksi ulos.
Aamulla lypsin sen koneella ja vasikka joi taas kovin ahnaasti. On se reipas poika.
Kaikki on ainakin tähän asti mennyt hyvin mallikkaasti.

Poika sai nimekseen Pikku-Aaron.

Natasha ja Pikku-Aaron

Tänään tehdään aiv-rehut. Meinasi olla jo tuskaa, kun meidän pitkäaikainen paalari on myynyt kaikki vehkeensä pois, lupasi kyllä tulla lainavehkeillä, mutta sitten olikin tullut traktoriin joku vika ja sen takia piti purkaa puoli traktoria. Iski pienoinen paniikki, että mistäs toinen tilalle tähän aikaan, kun kaikki tekee yhtä aikaa ja heinäkin on jo kaadettu. Mutta kun tarpeeksi monta puhelua soitti, niin lopulta tärppäsi. Nyt vain odotellaan, että tulisivat niin kuin on sovittu...

Yksi rehumaista

LISÄYS: Paaleja tuli 138 kpl.

Hyvää tekevä vaikutus

Kun Puolukka tuli meille, se arasteli toista takajalkaa.
Kipua yritettiin paikantaa, mutta hankalahan se oli, kun välillä vaikutti, että syy on lonkassa, välillä reidessä, välillä ruununrajassa. Selän hierominen auttoi vain hetkellisesti.
Kokeiltiin viedä sitä ulos. Klempaten se sinne meni ja ekalla kerralla se tuotiin vielä navettaan takaisin, mutta seuraavana päivänä se käytti jalkaa jo paremmin. Siis nimenomaan käytti. Navetassa se on pääasiassa vain roikottanut takajalkaansa rentona ja siksi siitä tuli tietysti myös hyvin lihasköyhä.
Nyt viikkoa myöhemmin se pinkoo pellolla toisten kanssa samaa vauhtia. Oikein tekisi mieli soittaa Puolukan kasvattajalle, että haluaisiko hän ostaa hiehon takaisin.
Lizzie ei ole enää Mimerin kaveri, vaan on nyt lyöttäytynyt Puolukan kanssa yksiin.
Ehkä "Lissu" sai "Mimmistä" talven aikana tarpeekseen, kun joutui sen naamaa katselemaan päivästä toiseen. Se on hyvä vain, että Lissusta tulee sosiaalinen lehmän alku.

Lizzie ja Puolukka ruokalevolla

Mimer

Isäntä vei tänään Palleroa ulos. Ihan nätisti se osasi olla, kunhan sen eka sai navetasta ulos. Siinä tuli muutama hikipisara otsalle.

Pallero

Valkyriaa ei viety narulla. Laitoin vain varoiksi riimun päähän ja sitten ovet auki. Sinne ampaisi.... Ja hyvin näyttää viihtyvän 😊

Valkyria

En keksi hyvää otsikkoa

Nyt on saatu viisi hiehoa pysymään aidoissa. Tämä vuosi jää historian kirjoihin sillä, että yksikään hieho ei ole vielä tullut langoista läpi. Ei ole edes yrittänyt.
Sielä on nyt Pulla, Pilli, Mimer, MP Lizzie ja Puolukka.
Tietysti myös lehmät on pellolla yötä päivää.

Mimer

Natashan laskettu aika on ylihuomenna. Utare on alkanut kasvamaan, mutta en usko, että poikiminen tapahtuu ajallaan.