Viimeinen pari pellolta navettaan

Hyi kamala minkälaiseksi heitti tuon sään.
Tuulee ja sataa 😣
Sunnuntaina, kun Heta otettiin navettaan, luulin Nopan ja Nökön seuraavan perässä, mutta mitä vielä. Kun on kerran oppinut lankaa kunnioittamaan, veräjästä ei voi tulla vaikka lanka on pois.
Jätettiin ne sitten ulos.
Eilen uusi yritys. Pöh! Hännät viivana mentiin pakoon, kun ne arvasi meidän suunnitelmat. Ja perässähän on ihan turha lähteä juoksemaan. Niin ne jäi sinne tuulen kieleen. Vietiin jauhoja ja rehuja sitten pellolle.
Eihän niillä sielä mitään hätää ollut, hirmu paksu turkki päällä ja ruokaa nenän alla.
Mutta silti mulla ei hermot pitäny vaan tänään yritettiin taas. Ja ihme tapahtui!
Isäntä avasi veräjän. Mitään ei tapahtunut yli tuntiin. Kumpikaan ei tullut veräjästä. Sitten kun oli lypsetty, viety pa*kat ulos ja juotettu vasikat, isäntä vei tukun rehua muutaman metrin päähän veräjästä. Sitä tytöt ei voineet vastustaa 😃
Isäntä pääsi kiertämään niiden takaa ja sai ohjattua ne navettaan, jossa minä odotin ja ohjasin ne sitten parsiin. Ilman haavereita ei tästäkään selvitty. Nökö oli potkaissut isäntää jalkaan. Yritti se potkaista muakin, mutta osasin varoa ja sain väistettyä. No, se on puoliksi ay...
Sain Nopan kiinni (Jes! 50% selvitetty) ja isäntä sai Nökön kiinni. Heti sen jälkeen hiehot muuttui samanlaisiksi mitä ne oli olleet ennen ulosvientiä keväällä. Syliin tunkemassa 😁 Hassuja otuksia. Nyt saa yönsä nukuttua rauhassa ja pystyy nauttimaan sateen ropinasta kattoon, kun tietää, ettei yksikään eläin joudu olemaan taivasalla.

Siirrettiin vielä Osuma ja Ommel karsinasta parsiin ja nyt on Oharilla, Oprahilla ja Oikulla bileet, kun enemmän tilaa🐄🐮

Pitäisi peruuttaa vasikkavälityksestä tulevia vasikoita, kun naapurista saisi ostaa taas jotain kasvamaan 👍

Natashalla kävi tänään kravattisonni. Jokohan se ottaisi onkeensa...? En saanut haluamaani sonnia, joten laitettiin samaa kuin viimeksi eli Botils Matineeta. Huomenna olisi saanut haluamaani sonnia...

Harvinainennhbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbbb zxzd

Sissi-koira "auttoi" hieman otsikon kirjoittamisessa 😆 Jääköön nyt noin.
Siis otsikkona piti olla Harvinainen tapaus.
Tänään, kun 7:lle hieholle tuli hakijat, ovesta ei marssinutkaan raavasta miestä vaan nuori nainen.
Tervehdin häntä ihan kuin muitakin, vaikka mieli teki huudahtaa: "Enpä ole ikinä nähnyt naista näissä hommissa!"
Hieman arastellen hän meni laittamaan Nutellalle riimua, mutta sai sen silti ripeästi päähän ja niin hän lähti taluttamaan hiehoa autolle. Oli sielä se raavas mieskin mukana, mutta hän tuli vasta kun toisena vietyä Namua talutettiin autoon.
Sillä lailla! Naiset osaa siinä missä miehetkin! Eikä tarvinnut kertaakaan korottaa ääntään, puhumattakaan kepittämisestä 👍
Mieskin käsitteli tosi rauhallisesti eläimiä ja kaikki meni oikein hyvin.

Iltanavetan tein yksin, kun isäntä yrittää nyt puida niin paljon kuin mahdollista. Voi pojat, että navetassa oli hiljaista. Kuin huopatossutehtaassa lakon aikana.
Tuntui kuin jäljelle jääneet olisi tekeytyneet huomaamattomiksi, ettei niitäkin taluteta ovesta kammottavan auton kiduksiin.

Lähtö koittaa

Kevätkesällä haaveilin tosissani Hetan pitämisestä emolehmänä, mutta koska se ei ottanut tulta allensa, sille on nyt tulossa hakija. Samoin kuudelle muulle.
Aikoinaan, kun talutin elämäni lehmän viimeiselle matkalleen, ajattelin ettei tämän jälkeen minkään eläimen myynti tunnu missään.
Miten väärässä sitä voikaan olla... Aina on joku ylitse muiden jonka lähtö kirpaisee.
Onneksi uskon sielunvaellukseen, josko Heta, Sirkku, Rita, Aprilli, Omppu, Lahja, Pontso, Cobra ja monet muut tulevat vielä jossain elämän vaiheessa vastaan muodossa tai toisessa.

Uusia hoidettavia on tilauksessa, katsotaan kauanko niiden tulo kestää. Tilaukseen laitettiin, että saa tulla saman päivänä, kun edelliset on haettu, mutta ei ne ainakaan tänään tule, kun ei mitään ole kuulunut.

Puidako vai eikö puida?

Koko "kesä" kun oli mikä oli, niin nyt ei sitten tahdo puinneista tulla mitään.
Vähän väliä on satanut vettä, juuri sen verran että puinteja on pitänyt siirtää.
Jotkut on puinut viljaa jo vihreänäkin, mutta meillä ei sellaiseen oo varaa. Öljy on hinnoissaan...
Kauraa ja ohraa on saatu puitua vasta yhteensä n. 20%.
Pian niihin iskee taudit ja sitten on turha haaveilla ylimääräisen viljan myynnistä.
Toivottavasti edes omalle karjalle saadaan riittävästi seuraavaksi vuodeksi.

Tänään oli todella mahtava keli ja isäntä saikin puitua kuormallisen kumpaakin 😀

Ensiesittely

Viimeinkin saan esiteltyä meidän uusimmat asukkaat. Koira yrittää kyllä hankaloittaa tätäkin hommaa...😀

Vasemmalla aberdeen angus Osuma, oikealla holstein Ommel.

Limousine nimeltä Oikku.

Arka, arempi, arin. Osuma on arka, tulee kyllä välillä rapsuteltavaksi, Ommelta voi hyvällä tuurilla ehtiä hipaista turvasta, jos ei ole huomaavinaan, se kyllä tulee repimään paidanhelmaa. Oikku taas on niin arka, ettei se uskalla tulla edes lähelle 😔

Ohhoh!

Isännälle tuli tänään puhelu.
Välittäjä soitti, että huomenna tulee vasikoita... 3 kpl.
Niitä oli tilattu 2... No, onneksi nyt on tilaa ottaa se kolmaskin.
Kun isäntä siinä mainitsi "ohimennen", että kauanpa näitä sai odottaa, niin välittäjä sanoi tilauksen tulleen 10.8. Ne on kyllä tilattu kesäkuun alussa, josta välittäjä aivan varmasti tiesi.
Ja sitten vielä se, että me tilattiin ternivasikoita, joille saisi juottaa maitoa. Ne on kaikki viiden kuukauden ikäisiä, joiden juotto on lopetettu todennäköisesti jo 3 kk sitten...
Liikaa on vissiin apinoita langoilla.

Huomenna sit nähdään mitä sieltä tulee...

Lakko ohi

Herefordit meni jauhonsyöntilakkoon pari-kolme viikkoa sitten.
Tänä aamuna kun hain lehmiä lypsylle, ne tuli juosten (on äärimmäisen harvinaista, että meidän herefordit juoksee) aidalle. Ajattelin, että taidanpa viedä niille kokeeksi jauhoja.
Sekoitin jauhon joukkoon tietysti kivennäistä, mutta myös niiden herkkua, kuivattuja porkkanasiivuja. Kaikki katosi tuulensuojaan hyvin ripeällä tahdilla 😃
Ne taitaa tietää, että talvi on tulossa ja pitää alkaa tankata, että tarkenee 😁

Koko viime yön sataa lotkotti vettä 😡
Ilma on onneksi vielä lämmin, mutta lehmät ei oo kovinkaan ihastuksissa. Kohta jyllää utaretulehduksia, kun oikein joka paikka lilluu kurasta.