Rambon trio

Nyt on viimeinenkin Rambo av Brunaredin meillä asuva tytär päässyt laitumelle ja daltonit on valmiina kesän viettoon 👍
Nökö on tämä nuorin ja pienin. Se ei vielä ole tullut aidasta, mutta sai silti paalun poikki, koska juoksi aitaa päin. Isäntä sai vedettyä viime tingassa köydestä eikä se päässyt sotkeutumaan lankaan, onneksi. Sitten olisi ollutkin piru irti. Nökö tuntuu ottavan eniten itteensä iskuista ja piti aikaa kamalaa meteliä kun otti ensimmäisen tällin.
Toivotaan ettei niitä nyt mikään pelästytä.

Nökö

Laitumelle

Sielä ne nyt on, Heta ja Noppa.

Kuvan otto hetkellä Noppa on ollut pellolla vasta pari tuntia, mutta sielä se on kuin kala vedessä 😍
Vielä olisi yksi ihana(?) hereford navetassa.

Kuva on kehno, mutta ne on otettava näin alkupäivinä vaivihkaa kuin paparazzi, ettei ne tuu perässä lankojen läpi, kun ovat niin ihmisrakkaita 😏

Kultainen Heta

Kun Heta tuli meille teinivasikkana, näin siitä heti, että sillä on kaikki muumit laaksossa.
Muut vasikat jotka tuli samalla kertaa, oli joko peloissaan tai villejä. Sekin on tietysti ymmärrettävää, kun tuodaan outoon paikkaan. Mutta Heta oli vain, että "Jahas, oon nyt tälläises paikas" ja alkoi syömään. Se ei oo koskaan ollut mikään draamaqueen.
Siksipä isäntä halusikin nyt kokeilla, pysyisikö se hanskassa, kun mennään ulos ja pysyyhän se 😍
Nyt mulla on haave, että jos siitä tehtäisiinkin meille emolehmä....
Täytyy vielä miettiä asiaa.
Heta on puoliksi ayrshire, etten tiedä pystyisikö se poikimaan hereford-vasikkaa. No kyllä kai jos valitsee sonnin joka jättää pieniä vasikoita eli helppoja poikimisia.

Navetan tyhjennystä

Navetta tuntuu taas niin kovin tyhjältä, kun aamulla lähti sonni ja 8 hiehoa. Tein aamuaskareet ihan normaalisti, ettei kukaan ala epäillä mitään olevan tekeillä.
Välillä tuntuu, että mä oon ihan väärissä hommissa, kun luopuminen on aina tuskallista, vaikka tämänkin päivän on aina tiennyt tulevan.
Erityinen ikävä jäi Muksista ja Moksista. Ne oli niin hienoja ja kilttejä tyttöjä. Ne tulikin meille juottovasikoina, niin niihin kiintyy ihan toisella tavalla kuin niihin jotka tulee puoliaikuisena nk. teinivasikkana.

Sonni oli meidän oman lehmän, Impin, vasikka toissavuodelta.
Nyt se ei karannut 😀
Se nimittäin karkasi navetasta ollessaan n. 1 kuukauden ikäinen ja paineli tien yli metsään. Meidän oma koira ja 4 miestä sen sai sieltä kiinni parin tunnin etsimisen jälkeen. Isäntä sai "kiitokseksi" vasikalta potkun nenäänsä 😕
Vaan eipä Ikaros sen jälkeen potkinut vaan siitä kasvoi varsinainen herrasmies. Olisi ollut vaikka siitokseen oiva elikko, mutta kukapa sekarotuista olisi huolinut, kun ei puhtaatkaan kelpaa.

Lehmät oli lypsylle tullessa hieman huuli pyöreänä, kun ei ketään näy missään. Natashan piti saada lypsyn jälkeen kiertää tutkien kaikki parret, että onko näössä vikaa vai eikö niitä todellakaan enää täällä ole.

Nyt sitten odotellaan uusia kasvatettavia tilalle.

Moksis

 

Harmillista

Ihmettelin sunnuntaina vanhemman lehmän käytöstä lypsyllä, kun sorkka viuhui niin innokkaasti. Impi ei todellakaan ole tunnettu potkuista.
Luulin ensin, että nisässä on haava, mutta ei, ihan terve iho siinä on.
Solukoe paljasti sitten potkujen syyn. Toinen takaneljännes veti testissä puuroksi 😟
Antibioottia kun meillä ei haluta käyttää jollei ole aivan viimeinen hätä, niin konstiksi on kokeiltu neljänneksen tyynni lypsämistä ja linimenttiä. Se on alkanut auttamaan.
Tänä aamuna sitten kun hain lehmiä pellolta, Impi tuli vastaan kuin humalassa. Korvia ei tarvinnut edes kokeilla, sen näki jo kauas, että sillä on kuumetta.
Ei muuta kuin mittari hännän alle. Reilu 40 näytti...
Sitten särkylääkettä naamariin. Se tehosikin nopsaan ja Impi palautui normaaliksi, alkoi syödä ja juoda.
Nyt täytyy vain toivoa, ettei enää tule takapakkia.
Nyt otettiin lehmät yöksi sisälle, kun vettä lotkottaa ja alkoi tuulemaankin. Eipä niiden pakko oo värjötellä ulkosalla, tulivat hyvin mielellään navettaan.