Tänään aamupäivällä, kun tulin mökiltä, navetasta kuului kohtalainen älämölö. Ajattelin, että isäntä oli jo mennyt päivänavettaan, mutta ei ollut. Juotiin päiväkahvit ja lähdettiin navettaan, jossa ääni oli koventunut. TAAS sielä on joku irti.
Ehdin ekana pääkallon paikalle ja sain karkulaiset verekseltään kiinni.
Otava ja Optimaalinen sielä oli irti. Seisoivat hyvin tyytyväisen näköisinä käytävällä.
Kun kysyin, mihin ovat menossa, Ohitus tiesi heti mihin suuntaan pitää mennä ja juoksi karsinaansa. Otavalla ei ollut mihinkään kiire...
Isäntä sanoi heti navettaan tullessaan, että "Täälähän on ikkunaki hajotettu".
Mä en ollu edes huomannu sitä, kun navetassa on muutenkin kaikki ovet ja räppänät auki, että olisi kovempi läpiveto.
Kumpikin hieho oli haavoittumaton... Aika jännä sattuma, kun juuri kirjoitin ikkunan läpi yrittäneestä sonnivasikasta, joka sai vain pienen haavan turpaansa ja nämä oli hajottanut kaksi ikkunalasia, eikä niillä ollut yhtäkään haavaa.
No siinä alkoi sitten pirunmoinen siivoaminen. Lasinsiruja oli ruokintapöydällä ja ulkona vasikkatarhassa.
Piti hakea märkä/kuivaimuri että sai kaikki pienimmätkin hiukkaset pois.
Nyt on siis sekin tehty, imuroitu navettaa 😁
Nyt on taas maassa rauha ja ikkunan tilalla pleksilasi.
|
Tuuletus pelaa...
|